Touhuttu ollaan, vaikka blogin päivittäminen jäänyt vähemmälle.

Porissa kävin otusten kanssa agi-kisoissa. Tollo starttasi kaksi ja Cara kolme.

Uusi pohja aiheutti Tollolle riman tippumisia, mutta muuten ihan siisti rata. Tuloksena 15. Ekan kerran samalla radalla Cara oli nopeampi kuin Tollo. Toisella radalla Tollolle hylly. Otus lähti kepeiltä kesken pois, kun takaaleikkasin keppeien edessä. En tajunnut vahvistaa asiaa lämppäriesteillä.

Kahden eri tavalla ohjattavan koiran ohjaaminen on aika haasteellista. Väkisinkin toinen kärsii. Ehkä olen jättänyt Tollolta priima suoritusten vaatimisen vähemmälle ja keskittynyt Caran ohjaamiseen. No, näillä nyt mennään ja Tollo on onnellinen, kun sen kanssa hömpätään. Tollon eturanteet eivät ole maailman parhaimmat /  suorimmat. Niin onkin ihan hyvä, että sen kanssa otetaan rauhallisemmin. Saapa otus olla terveenä pitempää.

Caran kanssa saatiin hieno 0-voitto :) ja yksi 5 ja yksi hylly. 0-voitto rata oli yksinkertaisesti hyvin ohjattu. Taas olin niin hyvin keskittynyt, etten tiennyt tulosta radalta poistullessani enkä vieläkään muista minkälainen rata oli. Jo toisen kerran pääsin tähän moodiin, hieno homma. Toiselta radalta tulo 5. Harmittava vilkaisu seuraavaan esteeseen sai Caran kieltämään esteen suorituksen. Muuten taas hyvin ohjattu suoritus.

Porin reissun jälkeen Caralla alkoi juoksu.

Eilen ensimmäinen peltojälkitreeni molempien otusten kanssa. Caralla vähän ruokaa jäljellä ja joka toisella kepillä purkki. Tollolla muutama nappula ja kepit normisti. Cara jäljesti tarkasti, yksi keppi jäi pellolle. Seuraavalla kerralla ruoka pois jäljeltä ja kepeistä tulee ruokapalkka. Tollo oli TODELLA täpinöissään päästessään jäljelle. Jälesti hyvin, mutta kolme keppiä jäi pellolle. Tollolle seuraavalla kerralla ruokaa PALJON jäljelle menoa rauhoittamaan. Lopuksi esineruututreenit. Caran täytyy harjoitella tavaroiden tuomista minulle. Se ei mielellään tuo tavaroita minulle. Täytyy kehitellä leikki tästäkin asiasta.

Jos ehtisi tehdä yhdet janatreenit ennen viikonlopun leiriä, niin kehtaisi lähteä leirille.

Videomateriaalia onnistunneesta agi-kisapäivästä Caran kanssa ei ole saatavilla. Sanallisesti on turha yrittää radoista kertoa, koska en juurikaan muista niistä mitään. Kolme rataa kiidettiin, ja radat sekoittuvat päässäni. Johtuuko hyvästä keskittymisestä ja hatarapäisyydestä, enpä tiedä.

Olin päättänyt, että keskityn jokaisen estevälin ohjaamiseen ja ohjaan koiran linjoja enkä esteitä. En mieti tulosta, vaan hyvää ohjaamista. Tälla kertaa se toimi. Ekalla radalla valssi inan myöhässä-> hartia väärään suuntaan ja Cara A-esteen ohi -> kielto. Muuten rata napakka ja hvyä suoritus. Toisella rata oli jostain toiselta planeetalta, minä vein ja Cara huusi, ei toisin päin. Lähettelin Caraa tekemmään yksin töitä ja pingoin seuraavaan paikkaan vastaanottamaan. Pysäytyskontakteilla  varustettuna tulos ja aika hyvä.

Kolmannella radalla kämmen aukeni väärässä kohtaa, ja Cara pinkoi putkeen, siitä hylly.Tämäkin rata oli muuten toimiva. ( Sonjan kanssa käsien käyttöä treenattiin perjantaina) Se oli yhden kämmenen päässä 0-tuloksesta.

Suurena apuna oli kepo, joka viilensi kiihkeää koiraa juoksuttamalla sitä upottavassa hangessa ennen radalle menoa. Polkupyörätreenien ansioista Caran kunto ei ole lopu kesken vaan se jaksaa aika paljon. Viretilaa täytyy  kuitenkin laskea ennen agi-radalle menoa, jotta mielentila olisi keskittyneempi.

Tollolla oli vapaa viikonloppu. Tollo oli perjantaina Tanjan taikakäsien hoivassa, ja taas on koiran jumit avattu. Pian voi taas paahtaa pitkin peltoja.

Koirille tulee viikon "lepoloma", kun pääsevät hoitoon kasvattajilleen. Me lähdemme kepon kanssa Saariselän hangille omenapuuta kiertämään.

Viime viikot ovat menneet kiihkeässä lopputyön kirjoittamisessa. Onneksi loppu häämöttää :) Mitä kaikkea sitä voikaan tehdä, kun opiskelu  ei enää haittaa harrastuksia. Treenata koirien kanssa ja nauttia elämästä, tietenkin.

Miksei kukaan päivitä tätä blogia.

Vähitellen raskaan syksyn ja loppuvuoden jälkeen palattu takaisin harrastusten pariin. Yllätyksekseni Tollo valittiin ATT:n valmennusryhmään. Pitää kai aloittaa treenaaminen ja kisaaminen... Viime kaudella 6/2011-12/2011 ruhtinaalliset seitsämän starttia. No, ei Caralla paljon enempää ollut, ehkä noin 15 starttia. Ehtiihän sitä, Cara on niin nuori vielä ja pieni mamman muru. Kaikesta huolimatta Cara tuli toiseksi ATT:n vuoden tulokas kisassa.

Nyt ollaan nautittu talvesta, ja harrastettu talviurheilulajeja; hiihtoa, pyöräilyä ja metsässä riehumista. Jostain kumman syystä koirat vähän laihassa kunnossa; näyttävät enempi vinttikoirilta kuin belgeiltä. Ruokaa on lisätty ja rasvan syöttäminen taas aloitettu. Vauhti ei kuitenkaan ole yhdeltäkään otukselta hiipunut, ehkä kuitenkin ovat ihan hyvässä kunnossa.

Caran kanssa taas aloitettiin Nooran kurssilla käyminen. Noora sitkeästi kauppasi ryhmäpaikkaa meille; olemme joko niin epätoivoinen pari tai niin lupaava pari, että tarvitsemme pätevää ohjausta. Ajattelen positiivisesti, ja saimme paikan, koska olemme lupaava pari.

Yhdet agikisat on molempien otusten kanssa käyty. Tauon jälkeen kisan aloittaminen on aina yhtä ahdistava kokemus. Lisäksi kisaaminen kahden eritavoin reagoivan koiran kanssa tuo oman haasteensa. Tollo vilkaisee ainakin kerran esteen välillä ja kysyy, että tännekö. Harvoin tekee omaa ratkaisua ja haluaa olla lähelläni. Cara ei paljon vilkuile, katsoo hartioistani suunnan ja katoaa horisonttiin. Lähellä oleminen ja lähelle  tuleminen ei oikein Caralta suju. Sitä saa mitä tilaa. Caraa on alusta asti koulutettu agissa itsenäiseen estesuoritukseen ja eteneväksi koiraksi, ja sitä se todellakin on.

Välillä piipahtaa mielessä tottiksen treenaaminen, mutta ei ihan vielä. Hömpötellään vielä vähän aikaa, ja sitten aloitellaan ensi PK-kauteen valmistautuminen.

On tämä agility mennyt kummalliseksi.:)

 Perjantaina Tuulin treeneissä ensin opeteltiin laskemaan 120 :sta alaspäin ja samalla kävelemään. ( On muuten aika vaikeaa) sitä ehtii ajatella miljoona muuta juttua samalla ja seota laskuissa monta kertaa. No, tehtiin me koirankin kanssa. Testattiin Caran esteosaamista, joka on aika hyvä. Tietenkin parannettavaa aina löytyy, kuten keppien puolenvaihdot keppien alussa ja lopussa. Kontakti ovat pro, mutta vielä itsenäisempiä suorituksia voi vahvistaa.

Lauantaina treenit jatkuivat Nooran kanssa. Opetetiin jaakko kyykkyä = pyyhitään lattia ennen estettä ja lähdetään pinkomaan koiraa karkuun :) Muutaman toiston jälkeen Cara oivasi että pyyhkiminen tarkoittaa, että hyppää ja kierra pienesti ja lähde mamman perään. Rataakin tehtiin, ja muutama kiva pätkä saatiin aikaiseksi.

Sunnuntaina treenit jatkuivat." Teet ensin pakkovalssin, sitten päällejuoksun , takakierron ja jaakotuksen ja sitten vain koira putkeen"  Helppoa kun sen osaa :) Todellisuudessa minä juoksin suoraan eteenpäin ja yritin olla Caran edellä, ei ihan mikään helppo homma. Kyllä minä juoksen, kun saan massan liikkeelle, mutta se liikkeellelähtö saisi olla nopeampi. Teemana radalla harjoitella rohkeaa liikettä, ja suoria linjoja niin, että olen koiran edellä. Cara tekee työt, ja minä linjaan. Toivottavasti jossain vaiheessa siirtyy myös kisoihin.

Yhden illan pähkittyäni vuoden 2012 koiraharrastustavoitetteita totesin, että tärkeintä on kehittää itseään hyvänä koiran ohjaana. Koira kehittyy sitä tahtia, mitä ohjaaja kehittyy.

Tulostavoitteita en suostu kirjaamaan, koska tulokset syntyvät, jos suunta ja nopeus ovat oikeanlaisia.

Ykköstavoitteena on, että koirat ja minä pysymme terveinä ja hyväntuulisina.

Caran kanssa päivitän tokon avoimen liikkeet ja sitten käydään suorittamassa koirieni kansalaisvelvollisuus. Sen jälkeen voin hyvillä mielin jättää tokon niille, jotka siitä jotain ymmärtävät.

Oma tavoitteeni  on suunnitella treenit hyvin, treenata oikeaa asiaa ja edetä harjoittelussa. Suunnitelmallisesti kohti parempaa osaamista oikeaalla asenteella.

Lajivalikoima pysyy molemmilla belgeillä samana; Pk-jälki ja aglity.

Yhden koiran tavoitteen voin kertoa: Tempon tavoitteena on olla kainaloinen ja pusupoika

Vuoden loputtua nään, mitä olen osannut tehdä oikein ja missä pitää vielä parantaa.

Viime viikolla ollaan otusten kanssa treenattu tokoa. Kaikkea pitää kokeilla, kun on tylsää...  Itse asiassa Cara osaa aika hyvin avoimen luokan liikkeet. voisihan sitä johonkin kokeisiin mennä. Tollo on harjoitellut istumasta ylös nousua niin, ettei liiku eteenpäin. Aluksi kokeilin Tanjan kikkaa, että seison koiran takana hajareisin, ja siitä ohjaan koiraa ylös. Tollo ei tajunnut ollenkaan, se teki kaikki voltit takaperin mutta ylös ei pystynyt nousemaan. Luovuin haasteesta. Seuraavaksi kokeilin, jos työnnän sitä rintakehästä taaksepäin niin nouseeko takapää -> se nousi. Makupalaa tähän oli turha sotkea, koska se sai Tollon tekemään kaikkea muita liikkeitä kuin nousemaan ylös. Haasteita pitää olla.

Lisäksi ollaan kaikki harjoiteltu jumppapallon kanssa. Minä venytellyt selkääni, Temppu seissyt hienosti pallon päällä ja treenannut syviä lihaksiaan, Cara peruuttanut pallon päälle = takapää jumppaa ja Tollo tehnyt  samaa.

Esineruutua treenattu viikottain yksin tai kavereiden kanssa, että otuksilla pysyisi muistissa esineruutu työskentely. Aiheesta ei mitään huomauttamista, molemmilla riittävän hyvin homma tällä hetkellä hallussa. Pk-tokossa Caran kanssa treenattu parempaa kapulan pitoa. Tollo treenannut jääviä ja eteenmenon maahanmenoa.

Agilityssa on hiljaiseloa. Kahdet hyvät treenit ennen selkäni pamahtamista ensin Nooran ja sitten Sonjan kanssa.  Jotain olen syksyn aikan opinut, kun en enää ole koko ajan myöhässä. Työvuorot eivät suosi nyt kisoihin ilmoittautumista. Kyllä me vielä ehditään kisakentille.

Tauon jälkeen treenaaminen aloitettu. Nyt on omassa elämässä niin paljon liikkuvia osia, että keskittyminen koirien kanssa puuhaamiseen on surkeaa.  Perjantaina Tarun kanssa hallilla rakensimme yhden kisaradan alun, joka oli haastava pitsinnypläysrata. Videolla näkyvä suoritus on otos nro 100, joka lopulta onnistui.

video 1

Lauantaina koirien kanssa TSAU:n epiksissä, josta molemipien koirien radat videolla. Nämä ovat opetusvideoita. mitä tapahtuu, kun keskittyminen ei ole kohdallaan, ja koira vie ohjaajaa...

video 2

video 3

No, sunnuntaina piti käydä treenaamassa lauantain kuviota, että miten sen saa onnistumaan. Löytyihän ratkaisu; lähettää koiran A-esteeltä takakiertoa tekemään ja sillä aikaa juoksee pitkän toiselle puolelle seuraavaa taka-kiertoa tekemään. Helppoa se sitten oli.

Cara tekee radalla rohkeammin itsenäisiä ratkaisuja, ja menee minne lystää, varsinkin silloin, kun kierrokset nousevat kaakkoon ja oma ohjaaminen ei ole riittävän ennakoivaa. Tätä nyt harjoitellaan joka osa-alueella. Nostan virettä, ja silti vaadin hyvää teknistä osaamista.

Pk-tottiksessa noudoissa pienenkin ääni, niin peli poikki. Seuraamisessa ei saa piipata yhtään.

Tollo harjoittelee hyvää seuraamista ja niitä jääviä. Jos koko talvi tahkotaan, ehkä keväällä voisi jotain osatakin.

Loppuvuosi mennään kevyellä treenillä ilman suurempia tavoitteita.