On tämä agility mennyt kummalliseksi.:)

 Perjantaina Tuulin treeneissä ensin opeteltiin laskemaan 120 :sta alaspäin ja samalla kävelemään. ( On muuten aika vaikeaa) sitä ehtii ajatella miljoona muuta juttua samalla ja seota laskuissa monta kertaa. No, tehtiin me koirankin kanssa. Testattiin Caran esteosaamista, joka on aika hyvä. Tietenkin parannettavaa aina löytyy, kuten keppien puolenvaihdot keppien alussa ja lopussa. Kontakti ovat pro, mutta vielä itsenäisempiä suorituksia voi vahvistaa.

Lauantaina treenit jatkuivat Nooran kanssa. Opetetiin jaakko kyykkyä = pyyhitään lattia ennen estettä ja lähdetään pinkomaan koiraa karkuun :) Muutaman toiston jälkeen Cara oivasi että pyyhkiminen tarkoittaa, että hyppää ja kierra pienesti ja lähde mamman perään. Rataakin tehtiin, ja muutama kiva pätkä saatiin aikaiseksi.

Sunnuntaina treenit jatkuivat." Teet ensin pakkovalssin, sitten päällejuoksun , takakierron ja jaakotuksen ja sitten vain koira putkeen"  Helppoa kun sen osaa :) Todellisuudessa minä juoksin suoraan eteenpäin ja yritin olla Caran edellä, ei ihan mikään helppo homma. Kyllä minä juoksen, kun saan massan liikkeelle, mutta se liikkeellelähtö saisi olla nopeampi. Teemana radalla harjoitella rohkeaa liikettä, ja suoria linjoja niin, että olen koiran edellä. Cara tekee työt, ja minä linjaan. Toivottavasti jossain vaiheessa siirtyy myös kisoihin.

Yhden illan pähkittyäni vuoden 2012 koiraharrastustavoitetteita totesin, että tärkeintä on kehittää itseään hyvänä koiran ohjaana. Koira kehittyy sitä tahtia, mitä ohjaaja kehittyy.

Tulostavoitteita en suostu kirjaamaan, koska tulokset syntyvät, jos suunta ja nopeus ovat oikeanlaisia.

Ykköstavoitteena on, että koirat ja minä pysymme terveinä ja hyväntuulisina.

Caran kanssa päivitän tokon avoimen liikkeet ja sitten käydään suorittamassa koirieni kansalaisvelvollisuus. Sen jälkeen voin hyvillä mielin jättää tokon niille, jotka siitä jotain ymmärtävät.

Oma tavoitteeni  on suunnitella treenit hyvin, treenata oikeaa asiaa ja edetä harjoittelussa. Suunnitelmallisesti kohti parempaa osaamista oikeaalla asenteella.

Lajivalikoima pysyy molemmilla belgeillä samana; Pk-jälki ja aglity.

Yhden koiran tavoitteen voin kertoa: Tempon tavoitteena on olla kainaloinen ja pusupoika

Vuoden loputtua nään, mitä olen osannut tehdä oikein ja missä pitää vielä parantaa.

Viime viikolla ollaan otusten kanssa treenattu tokoa. Kaikkea pitää kokeilla, kun on tylsää...  Itse asiassa Cara osaa aika hyvin avoimen luokan liikkeet. voisihan sitä johonkin kokeisiin mennä. Tollo on harjoitellut istumasta ylös nousua niin, ettei liiku eteenpäin. Aluksi kokeilin Tanjan kikkaa, että seison koiran takana hajareisin, ja siitä ohjaan koiraa ylös. Tollo ei tajunnut ollenkaan, se teki kaikki voltit takaperin mutta ylös ei pystynyt nousemaan. Luovuin haasteesta. Seuraavaksi kokeilin, jos työnnän sitä rintakehästä taaksepäin niin nouseeko takapää -> se nousi. Makupalaa tähän oli turha sotkea, koska se sai Tollon tekemään kaikkea muita liikkeitä kuin nousemaan ylös. Haasteita pitää olla.

Lisäksi ollaan kaikki harjoiteltu jumppapallon kanssa. Minä venytellyt selkääni, Temppu seissyt hienosti pallon päällä ja treenannut syviä lihaksiaan, Cara peruuttanut pallon päälle = takapää jumppaa ja Tollo tehnyt  samaa.

Esineruutua treenattu viikottain yksin tai kavereiden kanssa, että otuksilla pysyisi muistissa esineruutu työskentely. Aiheesta ei mitään huomauttamista, molemmilla riittävän hyvin homma tällä hetkellä hallussa. Pk-tokossa Caran kanssa treenattu parempaa kapulan pitoa. Tollo treenannut jääviä ja eteenmenon maahanmenoa.

Agilityssa on hiljaiseloa. Kahdet hyvät treenit ennen selkäni pamahtamista ensin Nooran ja sitten Sonjan kanssa.  Jotain olen syksyn aikan opinut, kun en enää ole koko ajan myöhässä. Työvuorot eivät suosi nyt kisoihin ilmoittautumista. Kyllä me vielä ehditään kisakentille.

Tauon jälkeen treenaaminen aloitettu. Nyt on omassa elämässä niin paljon liikkuvia osia, että keskittyminen koirien kanssa puuhaamiseen on surkeaa.  Perjantaina Tarun kanssa hallilla rakensimme yhden kisaradan alun, joka oli haastava pitsinnypläysrata. Videolla näkyvä suoritus on otos nro 100, joka lopulta onnistui.

video 1

Lauantaina koirien kanssa TSAU:n epiksissä, josta molemipien koirien radat videolla. Nämä ovat opetusvideoita. mitä tapahtuu, kun keskittyminen ei ole kohdallaan, ja koira vie ohjaajaa...

video 2

video 3

No, sunnuntaina piti käydä treenaamassa lauantain kuviota, että miten sen saa onnistumaan. Löytyihän ratkaisu; lähettää koiran A-esteeltä takakiertoa tekemään ja sillä aikaa juoksee pitkän toiselle puolelle seuraavaa taka-kiertoa tekemään. Helppoa se sitten oli.

Cara tekee radalla rohkeammin itsenäisiä ratkaisuja, ja menee minne lystää, varsinkin silloin, kun kierrokset nousevat kaakkoon ja oma ohjaaminen ei ole riittävän ennakoivaa. Tätä nyt harjoitellaan joka osa-alueella. Nostan virettä, ja silti vaadin hyvää teknistä osaamista.

Pk-tottiksessa noudoissa pienenkin ääni, niin peli poikki. Seuraamisessa ei saa piipata yhtään.

Tollo harjoittelee hyvää seuraamista ja niitä jääviä. Jos koko talvi tahkotaan, ehkä keväällä voisi jotain osatakin.

Loppuvuosi mennään kevyellä treenillä ilman suurempia tavoitteita.

Cara aloitti juoksun heti Nooran kurssin loputtua 6 10, ja siitä alkoi treenitaukomme.

Temppu lähti poikamieslomalle Riikan luo, ja Tollo ihmettelee kotona. Tollo ei pahemmin välitä Caran juoksusta. Välillä Cara tunkee pyllyään Tollon haisteltavaksi, ja kun Tollo edes vilkaisee sinne päin, niin Cara antaa käsilaukusta niin että karvat pölisevät. Tyypillinen narttu :)

Tauko on paikallaan, voi vaan diipailla koirien kanssa metsässä ja laiskotella kotona. Samalla voi miettiä, mitä on saatu tällä kaudella aikaiseksi ( vai onko saatu mitään)  ja mitä ensi kaudella puuhataan.

No, Tollo on pysynyt terveenä, eikä ole loukannut itseään. Se on Tollolle jo hyvä saavutus. Päälajissa agissa muutama nolla kukkarossa ensi kautta varten.

Cara siirtyi agissa 3-luokkaan, ja nyt haettu rytmiä tekemiseen, ehkä se löytyy tai sitten ei.

PK-puolella saatin JK1, siinä lajissa matka jatkuu ensi kaudella.   Ennen lumen tuloa yritetään pitää jälki- ja keppimotivaatiota yllä, ja harjoitella avoimenluokan jälkikiemuroita. Toko, no joo, tylsää, jos minulta kysytään.

Omat voimavarat eivät tällä hetkellä riitä mihinkään ylimääräiseen, näillä mennään ja nautitaan otusten kanssa puuhamisesta.

Lauantaipäivä vietettiin Caran kanssa Rotikoiden alaosaston jälkikisoissa. Olin psyykannut itseni, että keskityn yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Päivä jakaantui neljään osa-alueeseen; koirien tarkastus, tottis, jälki ja esineruutu.

Tällä kertaa tarkastus meni Caran kannalta hyvin, koira ei ehtinyt huomata, kun siltä tarkastettiin siru. Juoksun tarkastuksesta Cara ei pitänyt, mutta sekin sujui ilman mutinoita. Hieno juttu, ensimmäinen osa-alue läpäisty ! 

Jäljen aloluokassa oli vain kaksi osallistujaa minä ja  herra rotikkansa kanssa, olimme siis pari. Tein Caralle normaalit valmistelut ennen kentälle menoa; kunnon leikki farkun lahkeella, rauhoittuminen ja sitten töihin. Kentälle mentiin tarkkaan määrätyltä paikalta, jossa piti odottaa tuomarin merkkiä. Minä olin Caran kanssa vasemmalla ja herra rotikkansa kanssa oikealla puolella. Odotellessamme herra kysyi, että täytyykö remmi ottaa tässä pois? Täytyy, vastasin. Merkin saatuamme lähdin Caran kanssa kävelemään kohti tuomaria, yhtäkkiä kuulen miehen komentavan koiraansa minun oikealta puolelta, ja samassa rotikka syöksyi Caran niskaan takaapäin -> Cara karkuun. Seuraavaksi rotikka on uhoamassa Caralle. Onneksi Cara oli alistuva ja väisti koiraa koko ajan. Herra kävi hakemassa koiransa, ja minä komensin Caran sivulle. Tuomari antoi herralle vielä yhden tilaisuuden. Kun herra päästi koirastaan irti, se oli taas Caran niskassa. Onneksi pidin Caran kaulapannasta kiinni, ja karjuin koiraa pois Caran luota. Olisin sinä hetkenä halunnut kuristaa sekä herran että koiran! Olin NIIN raivoissani. Nyt tuomari keskeytti koiran suorituksen ja käski koirakon pois kentältä. Antoi minulle minuutin aikaa kerätä itseni ja ennekaikkea kerätä koira, joka oli ihan ihmeissään. Kehuin Caraa ja leikitin sitä. Cara taisi palautua nopeammin kuin minä!  Onneksi Caran virittelysana on niin syvällä koiran päässä, että sen avulla sain taas Caran keskittymään tekemiseen! Itse tein kaikki mielikuvaharjoitukset, että sain itseni rauhoittumaan ja keskittymään omaan suoritukseen. Tuomari komensi herran koiransa kanssa paikallaoloon, koira kiinni ja herra seisoi vieressä. Muutaman kerran Cara vilkuili koiraa, että tuleeko se sieltä.  Onneksi tekeminen on Caran mielestä niin kivaa, että ääliö-rotikka unohtui töitä tehdessä.

Seuraaminen arvosana erinomainen,

jäävät  arvosana erinomainen ( Cara istui nopeasti :)

Noudoissa jäi inan kauas ja puresekeli kapulaa arvosana kuitenkin hyvä, muistaakseni

Eteenmenossa arvosana puuteellinen, Cara ei mennyt heti maahan, enkä tiennyt, että saa sanoa myös toisen käskyn.

Paikallaolo erinomainen.

Paras palaute oli tuomarin kommentti, että koiran tekinen osaaminen on korkealla tasolla ja ohjaaja ohjaa koiraa hyvin.

pisteitä 91.

Seuraavaksi oli vuorossa jälki. Jälkimaastot olivat huitsin nevadassa, matkaa maastoon oli noin 50 km. Metsästäjiä ja sienestäjiä näkyi ihan kiitettävästi matkalla jälkimaastoihin.

Nyt piti kaivaa mielikuvapurkista Soilen kanssa tehty jälkitreeni . Cara osaa, anna koiran tehdä töitä ja kehu oikeasta suorituksesta.

Koira lähti janalle vauhdikkaasti. Nappasi jäljen, lähti epäröiden sitä ajamaan. Tiesin sen olevan takajälki ja pian tuomari komensi takaisin janalle. Suunnan vaihto ja nyt Cara lähti määrätietoisesti jäljestämään. Ekan kepin löysin minä, ja kerroin Caralle, että näitä täältä nyt haetaan. Maasto oli kosteaa sammalpohjaista, jossa kasoi lyhyttä koivua. Muutaman kerran Cara haisteli selvästi peuran hajuja, mutta valitsi aina jäljen. Hieno koira!! Loput kepit Cara ilmaisi iloisesti, ottamalla suuhun. Pieni leikki kepillä, palkka ja rauhoittuminen. Viimeinen keppi uuden liivin taskuun ja  vapautuneesti Cara ohjasi takaisin tielle. Autolle ja keppien luovutukseen. Luovutuksessa "Missä v.....ssa viimeinen keppi on?" Sen oli pakko tippua maastoon, kun tulimme autolle. Aikaa oli, ja kiidimme takaisin jälkimetsään. Siellä kokeilin taas etutaskuani, mikä täällä on?  keppi!! Missä taskussa????  vetoketjutaskun päällä oli pieni ja syvä tasku, johon olin tunkenut viimeisen kepin. Ralliennätys tiellä, kun kaahasin takaisin luovutukseen. Onneksi aikaa oli ruhtinaallisesti. Opin: Älä käytä uusia välineitä ensimmäistä kertaa kisatilanteessa, harjoittele käyttöä harjoituksissa.

Janasta meni takajäljen takia jotain pisteitä, mutta en enää muista mitä. Tuomari sanoi, että koira eteni janalla varmasti ja epävarmuus takajäljellä näkyi. Arvosana jotain hyvä?? ei voi muistaa...

Takaisin kentälle esineruutuun. Odotellessamme vuoroamme herra kertoi, että hänen  4v. rotikkansa ei pidä muun rotuisista koirista, ja hän tiesi, ettei koira pysy hallinnassa kentällä!! Varovasti siihen totesin, että kentän tapahtuminen jälkeen minun täytyy tehdä töitä palauttaakseni koirani luottamus ja varmuus uudestaan. "Mutta, kun koirani ei pidä muun rotuisista koirista" Voi perse!!!

Lähdin tieheni valmistamaan Caraa esineruutuun; liivit koiralle,  oman esineen haku nurmikolta ja virittely. Kävellessämme esineruutuun kerroin Caralle, että siellä niitä esineitä on lisää.. Varman oloisesti koira lähti työskentelemään. Kerran tuli pois ruudusta, ja tarkisti laatikon, jossa oli tuomarin eväät! Seuraavalla lähetyksellä haki esineen pienen kumirenkaan ja toi sen minulle.JES!!! Tuomari sanoi, että koira tekee varmanoloisesti töitä, mutta hän olisi halunnut suoraviivaisempaa toimintaa ja varmempaa luovutusta. Jotain pisteitä meni, mutta arvosana taisi olla hyvä tai eriomainen. Ei voi muistaa..

Maastopisteet 194

Nyt vain odoteltiin kisan loppumista ja palkintojen jakoa! Cara teki kisojen parhaan tuloksen  ja sai lisäpalkinnoksi kisapaikan ensi vuoden kisoihin, ja hienon kiertopalkintopokaalin.

On mulla vaan hieno mamman muru!

Taas on ollut koiraraukoilla harrastustäyteinen viikkoa. Ikinä eivät saa maata sohvalla ja laiskotella.

Maanantaina agitreeneissä Caran kanssa. Teemana radalla jättää koira tekemään itsenäisesti esteitä ja itse kiirehtiä seuraavan pisteeseen. Harjoitus on tehnyt tehtävänsä. Cara jäi yksin tekemään takaakiertoa, ja minä pingoin eteenpäin. Puomin ylösnousu onnistui, vaikka minä jätin taas pikku koiran yksin sitä tekemään. Tältä agi tuntuu parhaimmillaan, koira hoitaa oman duuninsa ja minä toimin kartturina. Tavoitteena siirtää tämä ajattelu myös kisaradoille!

Keskiviikkona porukan yhteiset esineruututreenit Tanjan, Minnan ja Eijan kanssa. Temppu sai olla Fiian kanssa talomassa ruutua. Tempun mielestä se oli hänelle parasta treeniä, naisten kanssa metsässä:)  Tollo teki myös ruudun, ja innokkaasti otus esineitä hakikin. Cara teki viimeisenä, koska halusin ruudun, jossa paljon vieraita hajuja ja limaiset esineet. Cara oli "Kilroy Travel"= juoksi innokkaasti ruudussa takalinjoja tarkastaen ja toi esineen nopeasti. JES!! Nyt otus tiesi tarkalleen mitä pitää tehdä, ja uskalsi liikkua rohkeasti. Esineruututreenien jälkeen tottistreenit kentällä. Tollo teki perusasentoja ja Cara teki jäävät  ja eteenmenon. Jäävissä taas ei ollut kuulolla ja teki ensin istumisen. Miten belgin pää voi olla niin laho, ettei osaa yksinkertaista liikettä!  Tottiksen jälkeen janatreenit Caralle. Koira lähtee herkästi noin 8m jälkeen kaartamaan ja hakemaan jälkeä. Löytää sen yleensä, tarkistaa takajäljen, mutta kääntyy oikeaan suntaan nopeasti. Kiva porukka ja kivat treenit.

Torstaina Soilen kanssa jälkitreeneissä. Soile talloi alokasluokan jäljen Caralle. Jana oli hyvä; koira eteni suoraan, tarkisti takajäljen parin metrin matkalta ja kääntyi oikeaan suuntaan ja lähti nenä maassa jälkeä etenemään. Pari kertaa tarkisti, koska sienestäjiä oli risteillyt myös metsässä, mutta valitsi aina oikein.. Levollisena annoin koiran tehdä töitä, kehuin välillä. Kaikki kepit nousivat. SAIRAAN SIISTIÄ!! Treenistä jäi niin hyvä mieli, että sen mielikuvan laitoin purkkiin ja käytän tarvittaessa.

Varovaisesti olen ajatellut, että saisiko Tollon tottiksen talven aikana 80-pisteen tasolle  Keväällä sitten uskaltaisi mennä jälkikisoihin. Tollo on taitava maastokoira, joka yleensä selvittää piikit ja muut ongelmat jäljellä. Mutta se tottis! Mietitään..