Aamutreenit Haunisissa Lauran ja Tanjan kanssa. Yli vuosi ollaan treenattu tiiviisti yhdessä, ja tulosta on tullut.

Aluksi oli yhteishengailutreenit. Treenasimme koiriamme lähellä toisiamme, teemana kestää toisten aiheuttama häiriö. Hyvin sujui Tolloltakin. Vuorollaan ensin pähkittiin Tollon tasamaanoutoa. Apuna käytän lautakujaa, että koira osaa tulla suoraa eteen. Kotona tämä sujunut jo  hienosti, mutta vierailla kentillä Tollo ei ole pysytynyt. Nyt onnistui kahden laudan kujalla hyvä kapulan tuonti. Palkkaan nyt ruualla, koira on rauhallisempi. Vireen nosto tapahtuu sitten, kun Tollon takaraivossa on mielikuva oikeasta asennosta miljoonan toiston jälkeen.

Seuraavaksi treenattiin seuraamisen paikkaa. Tollo oli ihan kuutamolla, helle oli uuvuttanut sen aivot??, eikä koira keskittynyt ollenkaan. Pallo kehiin, että saatiin onnistumisia. Se riitti, ja koira autoon lepäämään.

Cara näytti vuorollaan eteentulon paikkaa, ja kontaktia. Häiriö vaikeutti suoritusta, mutta hyvin pikkuotus suoriutui. Lopuksi "eteenlähetys" ruokakipolle. Ekalla piti käydä Tanja tarkistamassa, mutta toisella lähti jo suoraan ruualle.

Treenien lopuksi Tollo sai vielä tehdä eteenmenon. Teemana keksittyä rauhalliseen odottamiseen ennen eteenmeno käskyä. Hetken piti odottaa ja vaihtaa paikkaa, että Tollo kykeni istumaan hiljaa paikallaan.

Tollo oli niin kuumissaan, että käytin sitä Haunisen altaassa laittomasti uimassa. Muutaman lenkin uituaan Tollo makasi onnellisena rantavedessä. Carakin uskaltautui "uimaan" = räpiköimään veteen. Se ei todellankaan maannut paikallaan, se teki syöksyjä Tollon päälle , sukelsi kepin paloja vedestä. Tempo tyytyi kahlailemaan rantavedessä, kriittiset paikat kastuu, jos menee uimaan.

Illalla lähdettiin taas vääntämään agia Tollon kanssa. Tänään teemana esteiden ohitukset ja takakierrot. Tein radan, jossa mentiin kapeista väleistä kauempana odottavalle esteelle ja tehtiin takakiertoja molemmin puolin. Rata sujui hieman paremmin kuin eilen, olimme jopa ajoittain samalla kartalla. Tollo teki kauniin lentokeinun, ja sitä sitten treenattiin, että loppuun asti mennään, vaikka eteenpäin tekisi mieli. Vielä keskiviikko aamuna treenit, ja sillä taidolla sitten mennään Agirodussa. Siellä näkee, mihin taitomme riittävät.

Monen päivän kiristyksellä, uhkailulla ja lahjonalla sain Ismon aloittamaan viestin treenaamisen Caran kanssa. En kerro, mitä lupasin palkaksi jokaisesta treenikerrasta.

Menimme läheiselle ulkoilureitille. Välimatkamme oli noin 100m. Tavoitteena oli saada Cara lähtemään toisen luo. Ismo otti Caran ja meni A-pisteeseen. Minä kutsuin koiraa B-pisteessä. Hetken viive ja Ismo lähetti koiran. Pikkukiitäjä juoksi korvat lepattaen luokseni. Hätäisesti se nappasi makupalat ja katsoi, että mihin se isäntä jäi. Ismo kutsui koiraa, viive ja lähetys, ja taas kiitäjä matkaan. Lopulta Cara juoksi kuin juna neljä kertaa edestakaisin välillämme. Tosi upea ensimmäinen treeni. Tähti on syttynyt..  Cara ei yhtään epäröinyt juosta matkaa. Näin jatketaan syksyyn, ja vähitellen toinen menee piiloon. Nyt en anna periksi, vaan tarvittaessa korotan Ismon treenipalkkaa...

Sunnuntai-iltana lähdin lauman kanssa agi-kentälle. Agirotu lähestyy, ja täytyy kerrata Tollon kanssa  tätkin lajia. Rakensin radan, jossa paljon tiukkoja käännöksiä, välistävetoja ja välillä suoraa. Aluksi kertasin kaikki kontaktiesteet yksittäisinä, hyvin Tollo muisti suoritustekniikan. Seuraavaksi rataa vääntämään. Hyvin huomasi, että yhteinen rytmi on kadoksissa. Olen joko liian jäljessä tai liian edessä ohjaukseeni nähden. Kiltisti Tollopoika jaksoi suorittaa esteitä, vaikka minä söhläsin. "Muutaman" toiston jälkeen saatiin paketti kasaan, ja rata suoritettua sujuvasti ja virheettä. Meillä molemmilla oli aikas kuuma. Onneksi kentällä oli vesisuhku käytössä, ja sain kasteltua koiran.

Cara treenasi eteentuloa ja siinä kontaktia. Minulla on ruokaa molemmissa käsissä, ja koira sai vuorotellen oik. ja vasemmalta edes vilkaistuaan minua. Vähitellen otus oivalsi, miten sitä ruokaa saa.

Kotimatkalla oli ihan pakko käydä yhden koulun ruohokentällä tekemässä Caralle jälki. Tallasin ensin pienen ruudun, josta lähti noin 30 askeleen kaareva jälki. Kuumuus ei tätä pikku otusta vaivaa, vaan se oli aivan intona"Pääsee jäljelle". Ruutu imuroitiin tehokkaasti ja koira jäljesti askel askeleelta. Välillä meinasi vauhti nousta, mutta pidin valjaista kiinni, ja estin ryntäämisen.

Nyt Cara tietää,mitä jäljellä tehdään, ja mitä sieltä löytyy. Tomerana tyttönä se yrittää päästä nopeasti eteenpäin. Minun täytyy vain olla tomerampi ja vaatia koiraa menemään askel askeleelta eteenpäin.

Tempon piti mennä tokokisoihin, mutta peruin menomme. Mustaturkkisena koirana se ei kestä hellettä. Olisi ollut itsemurha mennä 30 asteen helteellä vaatimaan Tempolta tottelevaisuutta. Sitä vaatimusta olisin korjaillut seuraavat viikot. Nämä helepäivät koira on makoillut sänkymme alla viileydessä ja käynyt ulkona vain pikaisesti tarpeillaan.

Tiistaiaamuna koirat autoon ja nokka kohti Forssaa. Topilla ja minulla oli tiedossa janan tukiopetusta ja Cara sai näyttää jäljestystaitonsa. Ensin tehtiin omaan malliin janaa; Tollo lähti heti vasemmalta hakemaan jälkeä, ei edennyt, minä annoin liikaa linaa ja sotkeuduin liinaani. ja Sirpa repi hiuksiaan. Seuraavaksi  Sirpa teki Tollolle 5 janaharjoitusta, joissa kaikissa jana noin 15- 20m pitkä. Minun piti näyttää suunta selkeästi, pitää liina lyhyellä ja koira sai vain mennä suoraan. Siinä oli monta liikkuvaa osaa, jotka piti muistaa. Kahdella viimeisellä janalla Topi ja minä näytimme tajuavan, että miten tämä juttu pitä tehdä. Koira eteni suoraan, minä annoin liinaa eteenmenoa varten ja jälki löytyi.

Cara teki pienen jäljen, jossa Sirpan mukaan oli "ihan hyvääkin jäljestystä" Ohjeena tehdä pieni ruutu ennen jälkeä ja lyhyempi jälki. Parempi vähän ja laadukasta kuin paljon hosumalla. Olen hiukan kärsimätön, joten hidas eteneminen on minullekin tiukkaa..

Sirpa oli niin epätoivoinen jälkiliinamme suhteen, että antoi 11m antennikaapelia jälkiliinaksi. Kiitos siitä ja tarjoiluista.

Illalla jatkettiin janaharjoituksia Lauran kanssa. Laura teki Tollolle neljä janaharjoitusta avoimeen maastoon, Laura merkkasi vain jana alun ja antoi maamerkin, jota kohti lähettää koira. En siis tiennyt, mistä kohtaa janaa jälki menee. Ensin tein kaksi, ensimmäistä Tollo yritti ratkaista vanhaan malliin,mutta vaadin aina takaisin janalle ja lopulta pääsimme jäljelle. Toinen jana meni jo paremmin. Sitten koira autoon Lukan jäljestyksen ajaksi. Toisessa setissä Tollo teki vaikeamman ensin. Pitkä suora kuivalle jäkäläkankaalle. Koira lähti suoraan, mutta aloitti seilaamisen janan yli jälkeä hakien, pari kertaa piti pyytää takaisin janalle ja uusi lähetys. Viimeinen jana oli helpompi maasto ja se onnistui hienosti. Koira lähti luotisuoraan eteenpäin, nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaa. Siihen oli hyvä lopettaa harjoitus.

Keskiviikkoiltana oli Tkk:n jälkiryhmän esineruutuharjoituksen, joihin osallistui ryhmästämme minä ja kouluttaja Soile. Esineruudun talloin 50 x 50. Koko kevään Tollon kanssa treenattu suoria pistoja takarajalle, ja nytkin se toimi niin. Suoraan takalinjalle ja sieltä takaisinpäin, esineen pominta ja luovutus minulle. Toiselle esineelle se lähti seilaamaan ruutua, ja toisen esineen nosto kesti mielestäni liian kauan. Kolmas haettiin sitten kunnolla työskennellen. Kaikesta seilaamisesta huolimatta aikaa kului noin 4 min. kolmen esineen nostamiseen. Pitää jatkossa harjoitella useamman esineen nostoja pistotekniikalla.

Soile oli tehnyt Tollolle 2-luokan jäljen, jonka koira selvitti hienosti. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä pyörimme, mutta nöyränä seurasin koiraa, joka ratkaisi vaikeatkin tien ja polkujen ylitykset.  Tollolla oli kuuma, mutta työmotivaatiota riitti. Kaikki kepit löytyivät, ja palkaksi riitti taas kuivamuonanappula... Harjoitus oli hyvä; nyt näin, miten Tollo ratkaisee ongelmakohdat, tajusin, että keppien välimatka pitenee, ja että minä olen sekaisin suunnasta hyvin nopeasti seuratessani tiiviisti koiran työntekoa. Kiitos Soilelle jäljenteosta.

Olin ilmoittanut Tollon TSAU:n juhanuskisoihin kolmeen kisaan; juhannusaattona kaksi starttia ja juhannuspäivänä yksi startti. Juhannusaaton sää oli mitä oli, ja totesin nurmipohjaisen kentän olevan liian liukas pohja Tollolle. En tosiaankaan halua Tollon liukastuvan ja loukkaavan itseään. Kisat kustantavat 24 € ja viimevuotinen Tollon parantaminen 2000€. Ei tarvinnut paljonkaan arvata kumman valitisin...Kävimme turistina paikalla kisoja katsomassa, ja tulimme kotiin lämmittelemään.

Kyselin Jampalta Agirotujoukkueen strategiaa.. Johon Jamppa tyynesti, että hän on ollut kerran 4, kerran 2, kerran 3 jne. Ihan pienet paineet tulevaan koitokseen.. voitto tai sijoitus, muuhun Jamppa ei ole tottunut!! Pitää kai treenata ennen kisaa.

Juhannuspäivänä Ismo lähti edeltä tarkastamaan kisakentän kuntoa, ja ilmoitti, että kuiva on, voitte tulla. Kisarata ei ollut vaikea. Teemana oli keskittyä Tollon hallintaan ennen kisaradalle menoa. Päätin seurauttaa koiran kentän reunalta lähtöalueelle. Odotimme vuoroamme kentän reunassa ja palkkasin otusta hyvästä kontaktista. Tollo seurasi kauniisti lähelle kisarataa, kunnes koira syöksyi edestämme ohi. Silloin Tollon kuppi meni nuri ja alkoi mahdoton karjuminen. Sillä mielialalla koira meni lähtöön. Voi rähmä!! Ensimmäisen kerran agiuransa aikana koira varasti lähdöstä, ja sen mukaista oli meno; mahdotona kaahausta eikä hajuakaan keskittymisestä. Tulos sen mukainen, 20.

Tälläkin kertaa näkyi perushaasteemme = ongelmamme: Tollo toimii hyvin,  kun on selvä tehtävä, mutta hengatessa se reagoi ympäristön häiriöihin herkästi. Kisapaikoilla se on jo autosta tullessaan korkeassa vireessä, eikä vireen/ hännän laskeminen ole helppo juttu. Tätä hengaushallintaa ja vireen laskua  täytyy treenata runsaasti lisää. Kesän aikana kierrän kaikki koiratapahtumat, joihin pääsen ja harjoittelen siellä Tollon kanssa hengasuhallintaa.

Sunnuntaina oli vuorossa jälkitreenit Lauran metsissä. Laura teki Tollolle jäljen, jossa yksi laatikko, ja laatikon keskellä yksi keppi ja päässä toinen ja makupalat ohjasivat kulmissa. Maasto oli ensi ryteikköä, mutta sitten kuivaa kangasmetsää. Alku lähti hyvin, eka kulma löytyi, mutta kuivalle kankaalle tullessamme Tollo alkoi ottaa ilmasta hajuja, ja laatikossa olevan kepin ohi mentiin. Ilmavainujäljestys jatkui, ja viimeinenkin keppi löytyi. Vaihtoehdot 1) peltojäljestystä kangasmetsässä, 2) tiukka puuttuminen, jos nenä nousee ilmaan tai 3) kysytään neuvoa viisaammilta.

Riikka teki Caralle hienon kaarevan jäljen, jota pikkuotus jäljesti hienosti. Sinnikkäästi se napsi nappulat, vaikka muurahaisetkin olisivat niitä halunneet. Lopussa olevasta kepistä se ei vielä lainkaan välitä, mutta lopuksi leikki onnistui.

Lopuksi vielä koirat pääsivät uimaan, siis Tollo ui ja Natta, Tempo ja Cara riekkuivat rannalla. Koirat kaahasivat metsässä niin, että saatiin autoon melkein kuivia, mutta risuisia koiria.

Onneksi piti lähteä töihin, että koirat saivat edes vähän levätä.

Yhteisjälkitreenit Hepojoen metsässä. Ajaessamme paikalle vastaan juoksi suunnistajia, joku kansansuunnistus menossa. Hyvät harhajälkitreenit siis tiedossa.

Soile talloi Tollolle jäljen, joka oli pitempi ja jossa pari "laatikkoa". Keppien tilalla purkit, joissa herkkulihaa palkkana. Tollon jälki vanheni noin 45min - 60min. Koira lähti innokkaasti matkaan nenä maassa, pysyi hyvin jäljellä. Soile ihmetteli takanani, että mihin merkit puista olivat hävinneet. Se ei haitannut, koska Tollo tiesi mistä jälki meni. Siinä, missä ensimmäisen purkin olisi pitänyt olla, ei ollut mitään. Koira kaivoi sammaleet ympäri, minä autoin, mutta ei löytynyt. No, matka jatkui syvemmälle metsään, jossa suunistajat olivat kirmailleet. Tollo hämmentyi harhajälkien suuresta määrästä, ja sitä piti auttaa pysymään oikealla jäljellä. Joku taliaivo suunnistaja  oli keräänyt kaikki merkit pois puista ja kaikki merkkien kohdalle piiloitetut purkit pois. Todellinen järjen riemuvoitto!! Mahtoi olla onnelinen saalistaan: vanhaa muovinauhaa, muutama pyykkipoika ja vanhoja lääkepurkkeja, joissa naudanlihaa.

Jälki retkeili suopursupeltoon, jossa Tollo meni lopullisesti sekaisin. Minunkin nenääni suopursut tuoksuivat voimmakkaasti saati sitten Tollon nenään. Nyt oli parasta lopettaa jäljestys, ja yrittää löytää edes se viimeinen purkki, ellei sitäkin oltu kerätty pois. Onneksi se löytyi, ja pääsin palkkaamaan koiraa. Tollo oli jotenkin hämmentynyt. Huomenna täytyy mennä tekemään palautusjälki, jossa paljon makupaloja ja purkit tallella.

Cara teki kaksi lyhyttä jälkeä, jotka alkoivat metsästä. Ensimmäinen janatreeni siis takana. Nälkäinen otus jäljesti hienosti, nenä pysyy maassa.  Cara on oivaltanut, että jäljeltä sitä ruokaa löytyy. Nyt pitäisi pidentää jälkeä ja tehdä kaarroksia matkaan.

Kotipiha tokoilussa Cara treenaa uutena asiana eteentuloa. Pikku otuksen on vaikea asettaa takamuksena suoraan ja istua suorassa. Harjoitus tekee mestarin..

Tollo treenaa kapulan kanssa eteentuloa. Rakensin laudoista kujan, joka ohjaa koiran suoraan eteeni. Tänään naksuttelin tiiviistä ja suoraa eteentuloa. Ilman kapulaa suoritus on priima, mutta kapulan kanssa keksitään erilasia versioita. Paineistuuko otus?? Lisäksi tajusin, että Tollolle ei ole täysin selvillä käskyjen "hit" ja "foot" ero. Sen korvissa ne kuulostavat kai samanlaisilta, molemmat loppuvat samaan kirjaimeen... Tällaisa pikkutreenejä voi tehdä vaikka päivittäin ja viilata tekniikkaa vielä paremmaksi ennen seuraavia koitoksia..

Perjantaina Tanjan kanssa treenamassa. Cara aloitti harjoittelemalla perusasentoa ja imuttamista. Tanja tarkasti imuttamisen paikkaa, että koira pysyy tarpeeksi takana. Nyt kentälläkin onnistuu käsiavuteinen maahanmeno, oikea tekniikka on jo oivallettu. Lopuksi eteenmenoharjoitus. Aamuruoka noin 15m päähän, ja koiran lähetys aamiaiselle. Nälkäinen pentu juoksee lujaa.. Tanja muistutti oikean mielentilan hakemisesta treeneihin, siis aloitamme jatkossa treenit leikillä ja palkkaamme oikeasta mielentilasta. Haasteellsita tämä pennun opettaminen.

Tollo treenasi kärsivällisyyttä. Perusasentoa ja seuraamista Tanjan leikkiessä Kitan kanssa vieressä. Aika hienosti belgi tästä selvisi. Toisena teemana oli takakierron tiiviys. Meitä oli kaksi kordinaatiovammaista ( minä ja Tanja) , ja oikean palkan suuntaa piti moneen kertaan miettiä. Pallopalkalla sain Tollon kiertämään tiiviisti minut. Pitää kokeilla vielä seinän vieressä treeniä. Lopuksi Tollo treenasi paikkallaoloa Fian treenatessa noutoa. Kerran piti nousta seisomaan, kun otus unhoti, mitä pitikään tehdä.

Lauantaina sain häiriötreeniapua Jaanalta ja Cindyltä.  Harjoittelimme Kupittaalla. Ensin ilmottautuminen, jo siitä Tollo otti paineita. Piti ottaa useampi uusinta, että saatiin onnistumisia. Seuraavaksi perusasentoharjoituksia, kun Cindy riehui noin 20m päässä. Ei meinannut belgi pystyä.. Tällaisia häiriötreenejä paljon lisää.... Häiriötreenejä kummallisissa paikoissa ja sellaisissa paikoissa, joissa paljon muita koiria yms. häiriöitä.

Tempo on taas ollut idiotti itsensä, ja pääsi Riikan luo terapiaan muutamaksi päiväksi. Toivottavsti järjen valo alkaa pikkukoiran päässä välkkyä.