Torstaina pitkästä aikaa agi-treeneissä. Kouluttaja oli rakentanut haastavan radan, jossa koiraa olisi pitänyt ohjata tarkasti ja pitää nenästä kiinni lähes koko radan ajan. No, otetaan koira, ja laitetaan se istumaan riman taakse. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Cara nosti vireen kaakkoon, huusi ja rynni räkä poskella. Ohjauksiin mukaan tulo ei onnistunut, jarrutuksesta ei välittänyt tuon taivaallista. Lisäksi oma reisivamma vaikeutti omaa liikkumista. Aikansa kouluttaja katsoi touhuamme, ja lopulta ystävällisesti kehoitti menemään viereiselle kentälle treenaamaan jarrutuksia. Siellä otin toistoja, ja lopulta Cara alkoi kuunnella ja tulla mukaan ohjauksiin.

Treenien jälkeen oma reisi oli niin kipeä, että täytyi perua viikonlopun kisat. Hullu koira ja vammainen ohjaaja ei ole hyvä yhdiselmä. Tehokkaalla hoidolla  reiteni alkaa nyt vaikuttaa normaalilta.

Perjantaina oli vuorossa toko-treenit Tuijan hallissa. Aloitimme ensin ruudulla. Ruudussa alusta, jonka Cara on oppinut jo hyvin merkkaamaan. Pari kertaa alustalle sitten alusta pois ja lähetys ruutuun. Car tuli epävarmaksi, ja jäi kyttäämään ruudun ulkopuolelle. Opetus: alan tehdä ruutua välillä alustalla ja välillä ilman.

Seuraavaksi olivat vuorossa iki-ihanat kaukot. Kotitreenillä ollaan päästy irti käsipalkasta, mutta vielä minun täytyy olla todella lähellä, jotta jalkakriteerit täyttyvät. Treenikavereilta sain taas neuvoja, miten jatkaa eteenpäin.
Opetus: käsimerkin tueksi vartalon etunoja- apu, jotta saan vähitellen kasvatettua välimatkaa.
Tätä on treenattu nyt kotipihalla, ja nyt pääsen jo metrin päään koirasta. Uskon siihen, että tämänkin asian perusteiden loputon treenaminen helpottaa lopputulosta.
Paikallaolo ilme on Caralla parantunut. Nyt se oli rauhallisen tarkkaavainen, oli vaihtanut toisen etutassun asentoa, mutta muuten pysyi rauhassa. Hyvä juttu.
Häiriötreeneissä treenattiin metallinoutoa, joka ei ole ollut Caralle ongelma ja takapään käyttöä.
Hyvässä porukassa treenaaminen tekee tokostakin ihan kivan jutun.  Kokeneemmilta saa neuvoja ja kannustusta, miten jatkaa eteenpäin.
Enpä olisi uskonut treenavani joskus tokoa näinkin aktiivisesti. Kun tavoitteena on leikin avulla temppujen opettaminen koiralle, ei ala pipoa kummallakaan kiristää. Opittuamme tarpeellisen määrän temppuja, menemme voittajaluokan temppukokeeseen.