Sisäruokintakauden alettua ehtii taas päivitellä blogia.
Cara loukkasi tassunsa lasinpalaan, ja taas saikulla yhteensä 4 viikkoa. Nyt tassu kunnossa, ja olemme voineet aloittaa treenaamisen. Toivottavasti nyt tulisi ehjä ja terve kausi.smiley

Ollaan treenattu Caran kanssa peltojälkeä , tavoitteena parantaa tarkkuutta ja mielentilaa jäljellä. Tehty pellolla pitkiä tylsiä suoria ja tiukkaa käännöstä ja piikkejä. Jäljellä oleva ruoka on rauhoittanut mielentilaa jäljellä. Keppi-ilmaisu on edelleen se heikoin lenkki. Jos jäljellä on purkki, se ilmaistaan hyvin ja mennään jopa maahan ilman lisäapuja, mutta keppi ilmaistaan, jos viitsitään eikä ainakaan maahan mennä.Huoh. Pakotteen antaminen ei oikein näytä toimivan. Cara menee epävarmaksi, ja varovaiseksi ilmaistessaan kepit.  En tiedä, mikä olisi oikea tapa jatkaa. Apua / neuvoja otetaan vastaan.

Syksyn aikana ollaan leikitty myös tokoa. Onneksi Team 100 on pitänyt huolen siitä, ettei homma mene ihan pelleilyksi. Nyt tehotreenauksen alla on kaukot. Olohuoneessa ne jo sujuvat, mutta eilinen testaus hallissa todisti, että treenattava vielä riittää. Kaukoissa on niin paljon liikkuvia osia, että kaikkien kriteerien täyttyminen on haastava kokonaisuus. Tavoitteena on joskus päästä sille osaamisen tasolle, että voisi mennä kisoihinkin testaamaan osaamistaan.

Agi-rintamalla on ollut hiljaiseloa tassuvamman takia. Kouluttaja asiat hyvällä mallilla; ryhmäkouluttajana on kokenut konkari, joka tietää belgin ohjaamisesta paljon. Valmennuskouluttajan jatkaa Sonja ja Noora. Kisaamaan taas päästään, kun tassu on kunnossa. Itsekseni eilen hallilla treenasin kontakteja ja kertasin eri käännökset  ja muuta pientä.



Tollo on aika huonossa kunnossa. Vanha niskavamma on alkanut oireilla ja etujalat ovat kipeät. Hyvin sujuisi, jos Tollo pystyisi elämään remmikoirana. Tollon pää kuitenkin  vaatii vapaana kaahamista ja aktiivista liikuttamista. Kipulääkkeitä annan 2 viikon kuureina, koska sen Tollon maha kestää. Tähän asti Tollo ei ole rähissyt Caralle tai Tempolle, mutta lauantaina sisällä kaikki pyörivät keittiössä ja Tollo suuttui ensin Tempolle. Tempo on niin tyhmä, että ei väistä. Vaikka potkasin sitä syrjään, niin Tempo hyökkäsi uudestaan Tollon niskaan. Onneksi minulla oli hyvä ote Tollosta, koska seuraavaksi Tollo oli valmis hyökkäämään Caran kimppuun. Pojat jäähylle; Tempo yläkertaan ja Tollo eteiseen. Voi, rähmä!  Cara oli ihmeissään, että mitä nyt tapahtui. Nyt on taas menty ilman rähinöitä, mutta ... mennään päivä kerrallaan. Tollo on kaikessa sähläämisestään huolimatta niin mamman muru, että en haluakaan vielä tehdä mitään lopullisia päätöksiä.