Jotenkin kesällä löysin netistä ilmoituksen rajavartiolaitoksen kouluttajien järjestämästä jälkileiristä, ja onneksi tajusin ilmottautua sinne.
Leiri oli hyvä. Kouluttajat osaavia ja leiri järjestelyt sujuivat hyvin. Sain ohjausta ja oppia, miten edetä "mamman pikku murun" kanssa.
No, leirillä tuli ensinnäkin ilmi, että jäljestyksen ollessa Caralle helppoa koira alkaa hutiloida ja oikoa jäljellä. -> kepit jää ilmaisematta ja tulee harhoja.
Toiseksi tuli esille, että  Cara kohdatessa jäljellä haasteen, se ei tarkenna työskentelyään vaan nostaa virettä ja häntä tötteröllä ja apinan raivolla yrittää ratkaista tilanteen. -> huolimattomuus ja kepit jää ilmaisematta.
Ohjeeksi sain tehdä Caralle pitkiä tylsiä peltojälkisuoria, joissa satunnaisesti ruokaa. Koiran on jäljestettävä matalassa vireessa ja tarkasti. Toisaalta tehdä Caralle haastavia harjoituksia, ja katsottava, miten se ratkaiseen haasteen.

Caran tassuvamma estää vielä metsäjälkitreenit, mutta ruoholle tehdyt jäljet se pystyy ajamaan rukkanen jalassa. 

Tänään tein nurmelle jäljen, jossa oli piitkä tylsä suora ja haasteita. Jälki sai vanheta kolme tuntia. Haasteena oli puun kierto ja yksi piikki. Jälkeä tehdessäni tein täyden kierroksen puun ympäri ja jatkoin siitä jälkeä suoraan eteenpäin. Ruokaa oli satunnaisesti  alussa ja lopussa enemmän ja kesivaiheilla vähemmän. Puun kierto oli Caralle haasteellista ja häntä alkoi nousta ja vauhti kiihtyä. Nopea nyppäys liinasta ja koira laski virettä ja tarkensi jäljestystä. Nyt homma onnistui, mutta seuraavan kepin yli meinasi kaahata. Taas palautus, onneksi Cara meni maahan ja sain palkattua koiraa. Suoran Cara jäljesti hyvin, samoin nurmella oleva piikki. Huomasi, että otti voimille jäljestää tarkasti.
Johtopäätös;  näitä lisää sekä pellolle että metsään. Periaatteena, ettei mikään maastopohja ole mahdoton jäljen tekemiselle eikä mikään kuvio ole mahdoton jäljelle. Se hyvä puoli tässä on, että se tuo itsellekin lisää mielenkiintoa ja vaihtelua jäljelle.
Tollo sai myös tehdä lyhyen ruokajälki pätkän. Tollomaisella riemulla ja motivaatiolla se teki töitä. Jäljen jälkeen otus oli niin onnellinen, että pyöri maassa ja tuuppasi minutkin nurin nurmelle. Onnellinen koira :)