Hups, ompa pitkä aika viime päivityksestä. On kai ollut niin kiirettä, ettei ole ehtinyt.

Koko alkukevään olen tuskaillut Caran keppi- ilmaisun puuttumisen kanssa. Jälki sujuu hienosti, mutta kepit jäivät kaikki maastoon. Kysyin neuvoa jälkiasiantuntijoilta Sirpalta ja Niinalta. Sirpa neuvoi  ottamaan kepit pois jäljeltä ja aloittamaan niiden naksuttelun. ensin tein itse nurmikolle ruutuja ja kepit sinne. Aina Caran edes katsoessaan keppiin päin, naksautus ja palkka. Seuraavaksi kaverit saivat tehdä ruutuja nurmelle ja kepit sinne. Aika pian Carakin oivalsi, että saa ruokaa edes yrittäesään ottaa keppiä suuhun. Saatiin yksi keppi jäljen päähän. Näin edeten sunnuntaina Cara ilmaisi jäljellä kepit ottamalla ne suuhun. JES työvoitto! Keppi- ilmaisua pitää vielä vahvistaa, toivoisin Caran ottavan kepit varmemmin suuhun, eikä vain ottavan suuhun ja sylkevän ne nopeasti pois. Nurmitreenejä siis jatketaan. Kiitos asiantuntijoille neuvoista.

Lisähaastetta jäljelle on saatu tekemällä koirille jäljet yleisiin puistoihin, joissa viipeltää muita koiria, lapsia ja aikuisia. Yllättävän hyvin molemmat alkuhämmennyksen jälkeen selvittävät jäljet. Asfaltilla varsinkin Tollolla tulee uskon puute, ihanko oikeasti , oletko ihan varma? Hetken emmittyään Tollokin uskaltaa jäljestää asfaltilla ja on onnesta soikeana löytäessään kepin tai tavaran. Liian helposti sitä tekee helppoja jälkiä koirille, jotka jo osaavat jäljetää. Haastetta kehiin asteittain. Seuraavaksi voisi kokeilla yön yli nukkunutta jälkeä, miten koirat siitä selviävät.

Agilityrintamalla on mennyt ihan kivasti Caralla ATT:n kisoista 3.sija 0-tuloksella ja Takun kisoista 3.sija 0-tuloksella hyppyradalta ja Tollo samoista kisoista 0-tulos ja sij.5.

Cara on nyt sairaslomalla. Sillä todettiin lievä kohtutuhdus, johon sai antibiottikuurin. Ensimmäinen oire oli, että otus alkoi tiputella rimoja, joka ei kuulu sen tyyliin.  sitten tuli jotain mömmöä peräpäästä. Nyt otetaan vähän aikaa rauhassa ja sitten taas jatketaan.