Miksei kukaan päivitä tätä blogia.

Vähitellen raskaan syksyn ja loppuvuoden jälkeen palattu takaisin harrastusten pariin. Yllätyksekseni Tollo valittiin ATT:n valmennusryhmään. Pitää kai aloittaa treenaaminen ja kisaaminen... Viime kaudella 6/2011-12/2011 ruhtinaalliset seitsämän starttia. No, ei Caralla paljon enempää ollut, ehkä noin 15 starttia. Ehtiihän sitä, Cara on niin nuori vielä ja pieni mamman muru. Kaikesta huolimatta Cara tuli toiseksi ATT:n vuoden tulokas kisassa.

Nyt ollaan nautittu talvesta, ja harrastettu talviurheilulajeja; hiihtoa, pyöräilyä ja metsässä riehumista. Jostain kumman syystä koirat vähän laihassa kunnossa; näyttävät enempi vinttikoirilta kuin belgeiltä. Ruokaa on lisätty ja rasvan syöttäminen taas aloitettu. Vauhti ei kuitenkaan ole yhdeltäkään otukselta hiipunut, ehkä kuitenkin ovat ihan hyvässä kunnossa.

Caran kanssa taas aloitettiin Nooran kurssilla käyminen. Noora sitkeästi kauppasi ryhmäpaikkaa meille; olemme joko niin epätoivoinen pari tai niin lupaava pari, että tarvitsemme pätevää ohjausta. Ajattelen positiivisesti, ja saimme paikan, koska olemme lupaava pari.

Yhdet agikisat on molempien otusten kanssa käyty. Tauon jälkeen kisan aloittaminen on aina yhtä ahdistava kokemus. Lisäksi kisaaminen kahden eritavoin reagoivan koiran kanssa tuo oman haasteensa. Tollo vilkaisee ainakin kerran esteen välillä ja kysyy, että tännekö. Harvoin tekee omaa ratkaisua ja haluaa olla lähelläni. Cara ei paljon vilkuile, katsoo hartioistani suunnan ja katoaa horisonttiin. Lähellä oleminen ja lähelle  tuleminen ei oikein Caralta suju. Sitä saa mitä tilaa. Caraa on alusta asti koulutettu agissa itsenäiseen estesuoritukseen ja eteneväksi koiraksi, ja sitä se todellakin on.

Välillä piipahtaa mielessä tottiksen treenaaminen, mutta ei ihan vielä. Hömpötellään vielä vähän aikaa, ja sitten aloitellaan ensi PK-kauteen valmistautuminen.