Kulunut viikko on treenattu jälkeä, jälkeä ja jälkeä.

Maanantaina metsäjäljet molemmille otuksille. No, Caralle itse jälki niin kiva, että tyynesti hiihtää keppien yli. Voi, rähmä ! Kun ilmoitin, että mikäs unohtui, koira löi maahan eikä kepistä tietoakaan. Tollo puolestaan suti jäljellä niin, että kaksi keppiä jäi metsään. Koira tarkistaa, tarkistaa ja hosuu. Ahdistuspuhelu Caran kasvattajalle, ETTä MITÄ TEEN??

Seuraavana aamuna Caralle nurmi + metsä yhdistelmä jälki, jossa 10 keppiä. Nyt yllytin Caraa tuomaan kepit minulle, jokaisella leikittiin ja lisäksi vielä ruokapalkka. Kyllä mulle tuli hiki, mutta Cara touhusi vaputuneena. Tollolle tein ruokajäljen, jossa joka askeleella ruoka, joka myös poimittiin ja vain kaksi keppiä. Tollo olisi niin halunut kaahata, mutta vahdin, että jokainen ruoka otetaan.  Aika jees treenit molemmille otuksille.

Torstaina lähdin Nattaa hakemaan Helsingistä Caran kanssa.Kotimatkalla Cara pääsi Salon metsiin treenaaamaan. Ensin vieras jälki, jossa vieraat kepit. Jana lyhyt noin 5m. Tarkisti takajäljen, mutta lähti oikeaan suuntaan. Riistan haju häiritsi, koska nenä nousi. Ensimmäisen kepin ilmaisu epävarma, yllytin koiran tuomaan kepin, ja se toikin sen iloisesti. Loput kepit Cara oikein etsi  ja toi minulle häntä heiluen. Jospa tämä ratkaisisi keppiongelman Seuraavaksi treenattiin esineruutua. Esineruutu oli haasteellinen, nouseva rinne, jossa puolesta välistä alkoi pöheikkö. Laura juoksutti kolme esinettä, josta Cara toi etuesineen reippaasti, muttei sitten uskaltanut lähteä pöheikön läpi. Avustaen mentii lopulta yhdessä takalinjalta hakemaan pieni kukkaro. Caran kanssa ei ole treenattu pieniä esineitä, niitä pitää siis treenata. Lopuksi tottistreenit vieraalla kentällä. Hyvin Cara jaksoi virittäytyä tottikseen. Tein henkilöryhmän, jäävät ja noudot. Tottis oli tosi bueno; vire pysyi, Cara kesittyi ja toimi. On se vaan niin kiva otus.