Keskiviikkona molempien otusten kanssa Sonjan treeneissä. Cara sai aloittaa. Yritin selittää rataa rakennettaessa, että Cara on ihan pieni, ei se osaa jne, muttei siitä ollut apua. Cara sai harjoitella agiMM maksien hyppyrataa. Meidä pikku mölli-koira:), joka vain huutaa ja rynnii eteenpäin.

Tietenkin sain Caran kääntymään, kunhan ohjaan ja käännän oikeaan suuntaan ja ajoissa. Cara selviytyi vaikeistakin kuvioista, kunhan itse vein koiraa kunnolla. Takakierrot onnistuivat hyvin, keppien edessä valssit, lähettämiset itsestä poispäin, on Cara aika taitava otus.

Olin niin haltioissani Caran osaamisesta, ettei Tollon ohjaamisesta meinannut tulla mitään. Tollo pyöri ympyrää edessäni enkä vienyt sitä yhtä napakasti eteenpäin kuin Caraa. Sonjan pikku puhuttelu paransi kummasti suoritusta. Sain lopulta 0-radan tehtyä.

Yhdessä mietimme keinoja Tollon lähdön hiipimiseen. Treeneissä se ei ole ongelma, mutta kisoissa ongelma ärsyttävyyteen asti. Ystävä vesipullo voisi olla apuna hiipimisongelmaan. Täytyy testata.

Caran piti osallistua vielä tänä syksynä toko-kisoihin, mutta päätin luopua ajatuksesta. Nouto on sen verran epävarma, etten halua sössiä sitä jonkun tokokisojen takia. Pk:n tottisosuudessa nouto on  tärkeä asia = vie/tuo paljon pisteitä , ja haluan Caran osaavan noudon hyvin ja paineetta. Tällä hetkellä Cara pitää hienosti kapulaa, tuo se eteen hyvin, lähtee kapulalle reippaasti. Haasteena on, että kokonaisena liikkeenä tehtynä Cara jää kapulan viereen seisomaan ja alkaa hakkua minulle / ei halua tuoda kapulaa minulle. Tätä työstämme rauhassa. Muut avo-luokan liikkeet ovat paremmassa kuosissa.

Seuraavaksi ohjelmassa kuun lopussa agi-kurssi molemmilla koirilla.