Soilen kanssa uudessa metsässä jälkitreeneissä.

Soile taaloi ystävällisesti Tollolle pitkän pitkän jäljen. Itse tein Caralle noin 300m jäljen, jossa kuusi keppiä. Olin merkannut keppien paikat pienin merkein.

Jälkien vanhennettua Cara sai aloittaa. Ennen metsään menoa leikimme kepin piilotusta. Koira innosta puhkuen haki kepin varvikosta. No, joo.. Jana, noin 7m meni hyvin, eteni suoraan ja nappasi oikean suunnan. Koira jäljesti tyydyttävästi, välillä nenä nousi, mutta jäljellä pysyttiin. Kuudesta kepistä yhden ilmaisi itsenäisesti. Palkkana herkku kissanruokaa, vietettiin laatuaikaa kepeillä, mutta kun ei koiraa kiinnosta niin sitten ei.  Jälki  on the Juttu . Viimeisellä kepin kohdalla koira seisoi kepin vieressä, eikä ilmaissut. Haahuili vaan ympäriinsä. Nyt olen jotain tehnyt totaalisesti pieleen, kun en saa valoa syttymään blondin päähän.  Ei taida tänä syksynä Caralle vielä valjeta keppien tarkoitus. Huoh, taidan tarvita tässäkin asiassa kokeneempien opastusta.

Tollo oli nostattanut kierrokset tappiin odottaessa vuoroaan, ja se näkyi janalla ja jäljen alussa. Ekalla lähetyksellä lähti vinosti suoraan jälkeä hakemaan, mutta toisella lähetyksellä suoraan eteenpäin. Olisikohan asiaa auttanut, että sanoin "eteen jälki". Vauhti oli hurja, mutta en kiristänty liinasta vaan laukkasin perässä. Nappasi ensin oikean suunnan, ei luottanut nenäänsä vaan kääntyi takajäljelle. palautus ja kaahaus oikeaan suuntaan. Jäljen alku oli todella sähläystä, mutta aikani painona roikuttuani Tollon vauhti rauhoittui. Metsässä oli risteillyt peuroja, mutta Tollo tarkisti, tarkisti ja valitsi joka kerta oikean jäljen. En sekaantunut mitenkään tarkistuksiin vaan annoin koiran tehdä itsenäiset ratkaisut. ( Hyvä minä :) Kaikki kepit löytyivät. Välillä meinasi luottamus loppua, mutta onneksi luotin koiraan enkä säätänyt sen touhuja. Hyvät treenit, kiitos Soilelle treeniseurasta.