Viimeisiä lomapäiviä viedään, ja sitten takaisin töihin.

Lomalla touhusin otusten kanssa kaikenlaista, jälkeä, tokoa, agia ja laiskotteluakin..

Tollo treenasi 12.8. Rauman jälkikisoihin. Kisapäivänä lämpö +27, joka taisi olla liikaa sekä koiralle että ohjaajalle. Ensin oli maasto ja sen jälkeen tottis. Jälki sujui hyvin. Janalla Tollo otti ensin takajäljen, mutta lähti hetken pyörimisen jälkeen määrätietoiseti jäljestämään. Jäljeltä nousi kolme keppiä ja kuutos keppi. Tollo ei ollut hekeäkään epävarma jäljellä; se jäljesti varmasti ja nenä maassa. Hieno juttu! Jäljen jälkeen juotin koiraa ja yritin viilentää sitä parhaan kykyni mukaan.  Esineruutu oli seuraava. Yleensä Tollo juoksee ja hakee esineet pistoina, muttei tietenkään nyt kokeissa....Meille olisi riittänyt, että Tollo olisi tuonut yhden esineen. Lähetin koiran normisti ruutuu, jossa se sitten juoksi ympyrää seuraavat 5 min, EIKÄ NOSTANUT YHTÄKÄÄN ESINETTÄ! Olisin voinut kuristaa otuksen, kun tuomari ilmoitti ajan loppuneen. Todennäköisesti Tollo merkkasi kaikki esineet, muttei tuonut niitä minulle.  Siihen loppuivat kisamme, en halunnut mennä enää tottikseen. Olin niin raivona, ettei siitä olisi seurannut mitään hyvää kummankaan kannalta.

Olen nyt pari päivää pohtinut, että mitä tapahtui, ja missä vika?

1. En ole riittävästi treenanut pitkiä jäkiä ja esineruutua väsyneen koiran kanssa.

2. Miten herätän koiran, joka on uupunut jäljen jälkeen.

3. Oma ja koiran kokemattomuus kisatilanteista.

Tollon lämmönsietokyky on aina ollut huono. Kun lämpö nousee yli + 25, koira hyytyy heti normilenkilläkin. Tollon kohdalla hyytyminen tarkoittaa sitä, että jalat toimivat, mutta aivot eivät...

Tällä hetkellä en tiedä, menenkö enää Tollon kanssa jälkikisoihin. Jäljen harrastaminen itsessään on koiran kanssa hauskaa. Toisaalta luovuttaminen ei kuulu hermorakenteeseeni, en helposti anna periksi. Ehkä Tollo sitten 10v saa armosta sen JK2.

Cara on BH-kurssilla ja tavoitteena BH-koe tulevaisuudessa ja talvella avo-luokan tokokisat.

Jäljellä Caran kanssa haasteena keppi-ilmaisun opettaminen. Caran mielestä kepit ovat turhakkeita, kun jäljestäminen on niin paljon hauskempaa.

Agissa Cara on mennyt hurjasti eteenpäin. Sille on tullut estevarmuutta ja se uskaltaa edetä itsenäisesti, toisaalta kuuntelee ohjaustani tosi tarkasti.

Tollo on pitänyt taukoa agissa, koska jälki on sen verran raskasta koiralle, etten ole halunnut treenata kahta raskasta lajia yhtäaikaa.

"Jos koiran kanssa harrastaminen olisi helppoa, kaikki ääliötkin harrastaisivat"