Tänä vuonna vietin vapun Caran kasvattajan ja kahden muun belgikasvattajan järjestämällä leirillä Hiidenniemessä. Perjantaina kamat ja belgit autoon ja nokka kohti Punkalaidunta. Onneksi matka ei ollut pitkä ja kyltit pysyivät suomenkielisinä koko matkan. Leirille oli päässyt Caran sisaruksista neljä; Cera "apina", Kita "kaunis tyttö", Oona ja Rosso. Perjantai- iltana kasvattaja halusi nähdä, missä vaiheessa sisarusten tottisosaaminen on. Me Caran kanssa näytimme osaavamme vähiten, toiset osaavat jo paljon enemmän. Hyvältä näytti kaikkien osaaminen, ja kasvattajalta saimme vinkkejä eteenpäin.

"Pikku-Cara" tomerana ( Kuva N.P.)

Lauantaipäivä alkoi rättileikeillä. Leirillä oli mukana hollantilainen maalimies, joka "leikki" kaikkien koirien kanssa kahteen kertaan. Ensimmäisellä kertaa Cara oli epäileväinen, koska maalimies päästeli kaikenlaisia outoja ääniä. Epävarmuudestaan huolimatta taisteli ja oli sitä mieltä, että patukasta en luovu. Patukkaa pidettiin liinan päässä, jotta Caran ei tarvinnut mennä maalimiehen lähelle. Tosi ammattitaitoisesti maalimies käsitteli koiraa. Toisella kierroksella Cara tuli tilanteeseen rohkeammin, eikä kauaan väistänyt maalimiestä, ja meni jopa lopulta maalimiehen rapsuteltavaksi patukka tiukasti suussa. Näki, että tilanne jännitti koiraa, mutta siitä huolimatta pystyi toimimaan. Hyvät treenit Caralle.

"Tästä en luovu" ( kuva N. P.)

Tollo oli heti valmis taistelemaan maalimiehen kanssa, kerrankin kunnon kokoisia patukoita ja kunnon taistelua. Maalimies kysyi kahteen kertaa, eikö tosiaan tämän koiran kanssa ole harrastettu suojelua . Maalimies testasi vielä hihaa, ja Tollon mielestä nyt päästiin asiaan. Onnesta soikeana se kantoi hihaa ympäri kenttää. Vanha niskavamma tuli esille  hihan väännössä, eikä Tollo tehnyt toista kierrosta.

Lauantai-iltapäivä vietettiin peltojäljellä. Molemmille koirille tehtii pitkä suora pellolle. Kouluttajan mielestä Cara jäljestää vähän liian hitaasti, ruokaa saisi vähentää jälkitreenissä. Esineillä kokeiltiin ruokapurkkia kepin alla, ja siten yritetään saada Cara kiinnostumaan kepeistä. Nyt meni käskystä kepillä maahan. Ruoka kiinnostaa, muttei se keppi. No, tätä treenataan tämä kesä, niin eiköhän se siitä. Mielestäni Cara jäljestää hyvässä mielentilassa, tarkasti ja keskittyneesti, etten halua sitä pilata hosumalla. Jotain sentään olen oppinut :)  Tollo taas jäljesti liian lujaa kouluttajan mielestä, vaikka roikuin painona liinan päässä. Esineet Tollo ilmaisi hyvin. Kouluttajan ei oikein osannut sanoa, mitään kommentteja Tollon jäljestämisestä, oli kai vähän järkyttynyt..

Sunnuntaina Tollo pääsi metsäjäljelle. Vieras talloi sille avoimen luokan metsäjäljen, jossa ei ruokaa, mutta keppejä lopussa tieheästi. Yhteensä keppejä oli 12. Jälkien vanhetessä harjoiteltiin esineruutua. Vaikka Caralle näytettiin, kun esine vietiin, silti se oli ihan kuutamolla. Koiralla ei ollut käsitystäkään, mitä pitäsi tehdä. Sattumalta se löysi yhden etuesineen, jotta pääsin palkkaamaan koiraa. Pitäisiköhän Caralle hankkia omat liivit, että se oppisi tietämään paremmin, mitä mennään tekemään. Tollo viihdytti vuorollaan yleisöä. Tuuli pyöri esineruudussa niin, että Tollo joutui tekemään useamman piston paikallistaakseen esineet. Kolme nousi, mutta se oli Tollon mielestä liian vähän. Se bongasi kassin esineruuden vierestä, jossa loput esineet olivat ja toi sen iloisesti minulle, "Riittääkö??"

Sitten olikin Tollon jäljen vuoro. Janalla Tollo otti suunnan, mistä jälki meni eikä millään olisi malttanut mennä ensin suoraan eteenpäin. Lopulta päästiin itse jäljelle, ja koira jäljesti tosi hienosti. Nenä maassa Tollo eteni määrätietoisesti, 11 keppiä nousi eikä elettäkään epävarmuudesta. Hieno homma ja taitava Tollo. Peltojälkeily pitää nenän maassa, ja useat kepit lopussa antoivat koiralle itseluottamusta tai Tollo oli vain väsyneempi eikä jaksanut höseltää. Koluttajan mielestä Tollo tarvitsisi nyt paljon vieraiden tekemiä jälkiä, joissa kepit painottuisivat jäljen loppupuolelle.

Iltapäivällä kasvattaja halusi itse nähdä Caran ja Kitan peltojäljet. Caralle tehtii yksi 90asteen kulma ja päässä ruokarasia + keppi. Aamupäivällä oli pellolla nähty kohmeisia kyitä, jotka toivat oman jännityksensä jäljestämiseen. Carahan tykkää pyydystää pikkujyrsijöitä ja sisiliskoja. No jäljestys sujui hienosti, koira selvitti kulman itsenäisesti. Lopun purkilla meni taas käskystä maahan. Sain ohjeen aloittaa kulmien harjoittelun ja ruuan vähittäisen vähentämisen, mutta kaahausta ei saa aloittaa.

Taas antoisa leiri. Paljon pohdittavaa kotiin tuomisina ja uusia treenivinkkejä. Valokuviakin otettiin, ja toivottavasti jossain vaiheessa niitä kulkeutuu minullekin.