Tiistaina matkasin belgien kanssa Sirpan luo tottiksen tukiopetukseen. Kuten arvata saattaa, suurin haaste löytyi taas remmin toisesta päästä. Koirassahan ei  ole mitään vikaa; se on vain tavallista vilkkaampi, nopeampi ja temperamenttisempi. Minun pitää olla rauhallinen, en saa hermostua Tollon sähläämiseen ja muistaa kehua sitä koko ajan, kun tekee oikein. Todella helppoa vai mitä !  Sain taas paljon neuvoja ja ohjeita, miten jatkaa eteenpäin Tollon kanssa. Talven aikana keskityn koiran ja ohjaajan oikean mielentilan löytymiseen ja hyvän yhteistyön aikaansaamiseen.

Ensimmäinen käytännönharjoitus oli keskiviikko aamuna Haunisissa Tanjan ja Terhin kanssa. Tollon treenatessa Tanja leikki Kitan kanssa ja piti meteliä. Tollo pysytyi keskittymän tekemiseen, mutta vire nousi koko ajan, ja lopulta oli täyskäännöksessä haukahdettava. Kielsin napakasti, ja koira lopetti. Pientä vuotamista tapahtui koko ajan, kun Kita sai leikkiä ja Tollo ei. Ruokapalkka voisi rauhoittaa tätäkin tilannetta.

Sitten tein eläinkokeen. Tollo oli perusasennossa vieressäni ja Terhi huusi "ETEEN" näkymättömälle koiralle. Tollo silmät pyörivät päässä eikä se pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Nyt meni hermot. Paras liike oli, että vein koiran autoon. Pohdittiin, että miten asiaa pitäsisi alkaa korjata. Päätettiin, että kokeilen ruokaa. Syötin sille ruokaa koko ajan, ja joku huutaa "ETEEN". Se onnistui. Koiran korvat kävivät kuin helikopterilla, mutta keskittyi minuun ja aivot pysyivät kasassa. Lopuksi otus sai aamuruokansa treenin loputtua. Onneksi on koko talvi aikaa harjoitella meidän molempien mielenhallintaa..

Caran kanssa harjoittelin "pois käsiavusta"- teemalla. Minun taas pitää harjoitella käsky-> odota-> toimi -mallia. Näin sain Caran seuraamaan pari asekelta tosi hyvässä mielentilassa. Olen ollut Caran kanssa vähän laiska treenaaja, nyt pitää parantaa pikku kakaran kanssa, jos aikoo ensi keväänä tokokisoihin.

Illalla oli vielä Tollon agitreenit. Sitä ennen Cara harjoittelin käänöksiä ja ylösnousukontaktille juoksua. Käännöksistä Cara ei tykkää, se haluaa mennä vain suoraa. Muutaman toiston jälkeen pikkubelgi tajusi kääntyä minua kohti. Ylösnousukontaktille juoksu onnistuu jo muutaman esteen kautta. Hitaasti ja varmasti edetään.

Tollon treenit onnistuivat hyvin. Arja osaa tehdä aina haastavia ratoja, joissa joutuu miettimään miten saan koiran liikkumaan haluttuun suuntaan. Kontakteja täytyy aina käydä itsekseen treenaamassa ja muistuttamassa Tollolle, että miten ne taas tehdäänkään.

Onneksi löytyy treenikavereita, joiden kanssa yhdessä pähkien mennään hitaasti ja varmasti eteenpäin. Kiitos myös Sirpalle avusta, jälleen kerran !

Jos koiran kanssa treenaaminen olisi helppoa, kaikenmaailman luuseritkin harrastaisivat sitä...