Sunnuntaina jälkitreenit. Minna talloi Tollolle yllätyksiä sisältävän jäljen, jossa kolme keppiä. Itse tein Caralle kaarevan ruokajäljen, jossa keppi lopussa. Cara oli sähläysmielentilassa, eikä kunnolla rauhoittunut ennen jäljen sienestystä. Koheltamisen jälkeen jälki löytyi. Nyt jäljestys levotonta kaahailua. Ruoka noukittiin, mutta kolmen askeleen pituiset tyhjät pätkät aiheutiivat kaahailua. Ennen taukoa pitää testata, miten jäljestää vielä vähemmällä ruualla. Jäljen lopussa kepin löydettyään Cara vilkaisi minua ja meni maahan. Aamuherkut oli ansaittu.

Tollo jäljesti hyvin. Mieli pysyi kasassa, vaikka Minna oli tehnyt yllätyksiä jäljelle. Tollo ratkaisi ne, ja oli jäljen lopputtua tyytyväinen itseensä.

Maanataina herättyäni  lähdin koiria väsyttämään hallille. Agia voi treenata, vaikka vähän väsyttää. ( Vai mitä Minna ?) Tollo treenasi kontakteja. Mitä korkeampi vire, sitä vaikeampaa on pysähtyä syömään ruokaa kontaktilta. Nostatin koiraa patukalla ja siitten pitkältä suoralta lähetys kontaktille. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua. Keinulle menoa täytyy harjoitella lisää, koska kisoissa lentokeinu on ollut haasteena. Päätin keskittyä keinun alasmenokontaktiin ja yhdistelmä ajo-ohje "keinu+paina". Katsotaan, miten alkaa pelittää.

Cara harjoitteli kaarteita. Cara ei mielellään käänny kaarteissa vaan paahtaa suoraan eteenpäin kelpimäisesti. Hitaassa vauhdissa pitsin nypläykset onnistuvat, mutta kovassa vauhdissa  ei vielä onnistu.  Tajusin, etten ole paljonkaan harjoitellut Caran kanssa yhdessä juoksemista. Jotenkin unohtunut. Juostessani koiran rinnalla, se rynnii jalkoihin  ja eteeni.

Lopuksi harjoiteltiin leikkimistä, joka jo Caralla sujuu hienosti. Se on alkanut vastustaa minua aktiivisesti ja pitää lelua päättäväisesti. Tollo harjoitteli mielenhallintaa, ja pystyi Caran treenatessa olemaan hiljaa ja vain katselemaan treenaamistamme. Hieno poika.