Aamulla Lauran metsään jälkeä tekemään belgien kanssa. Tollolle tein noin 500m jäljen, jossa kulmia, ojan ylityksiä ja kuusi keppiä. Caralle tein 150 m pitkän kaarevan ruokajäljen, jossa purkki päässä.

Cara sai aloittaa. "Jana" oli noin 5m, ja hienosti koira sienesti jäljen alun. Cara noukki järjestelmällisesti jokaisen ruokanappulan, nenä pysyi maassa koko matkan. Jotenkin tuntuu, että nyt Caran osaaminen on sillä tasolla, että tällainen jälki tuntuu siltä liian helpolta, niin vaivattomasti se siitä suoriutui. Jäljen päässä olevan purkin luona se meni hetken tuumattuaan maahan ja sai palkkansa.

Tollo oli täpinöissään, kun pääsi vuorostaan jäljelle. Tollolla ei ollut janaa, vaan jälki lähti suoraan metsään. Päätin, tehdä eläinkokeen; en pitänyt liinasta kiinni vaan päästin koiran vapaana jäljestämään. Tollo ampaisi jälkeä pitkin horisonttiin, vain häntä viuhui pöpelikössä. Jäin paikalleni, ja kutsuin koiran takaisin. Tässä vaiheessa Tollo vasta tajusi, etten roikkunutkaan liinan päässä. Uusi aloitus, ja nyt roikun ihan liinan päässä. Vauhti oli reipas, ja kepit nousivat hienosti, yksi keppi suoralla jäi välistä. Tollo selvitti vaikeatkin rykeitkökin ja pysyi alkumatkan hienosti jäljellä. Tulimme kohtaan, jossa jälki nousi rinnettä ylös jäkäläkalliolle, jossa kulma. Siinä kohtaa koira hukkasi jäljen. Seisoin 10m päässä ja odotin,ja annoin koiran ratkaista. Ratkaisu löytyikin, ja Tollo lähti oikeaan suuntaan. Yhtääkkiä koira pysähtyi, katsoi minua ja pyysi apua!!! Siinä sitten seisottiin ja ihmeteltiin, olimme noin 1m  sivussa jäljestä. Tollo ei tehnyt yhtää ehdotusta oma-aloitteisesti vaan selvästi odotti minun ratkaisuani. Onneksi se pisti kerran nenän maahan oikeaan suuntaan, että pääsin kuittaamaan oikeasta toiminnasta. Siltikään koira ei pystynyt jäljestämään vaan seistä jökötti paikallaan. Aloin rauhoittaa meitä molempia silittelemällä koiraa, ja kertomalla, että se on oikeasti ihan taitava koira, ja kyllä se jälki täältä löytyy ennenkuin tulee pimeä. Koira pisti uudestaan nenän maahan, ja nyt sanoin että  "oikein mene vaan" ja jäljestys jatkui.. Se jatkui hienosti viimeiselle kepille, joka oli inhottavsti polun vieressä paljaalla kalliolla.

Voisiko joku koirapsykologi kertoa, mitä Tollo oikein ajattelee. Se ratkaisee ongelman, muttei uskalla jatkaa. Pitääkö minun kertoa joka kulman jälkeen, että miten taitava se on. Oliko tämäkin auttaminen liikaa? Pitäiskö vain tulla metsästä pois? Jotenkin tuntuu, ettei se auta Tolloa eteenpäin.. Kertokaa viisaammat..

Lopuksi vielä lenkki metsässä belgien kanssa. Tollo taitavana poikana keksi metsälammen, jossa voi ihan hyvin vielä uida..