Lauantaina tottistreenit Haunisissa tehoryhmän kanssa.  Ei koskaan, ei ikinä enää treeniehin pitkän työrupeaman jälkeen, kun Tollo on liian täynnä purkaamatonta energiaa, tai sitten pelipaikalle koira auton vetokoukussa kiinni....

Lisäksi yllätti ukkoskuuro, sadevaatteet kotona jne...

Tollo treenasi ensin paikallaoloa, josta ei tullut mitään. Sitä kiinnosti kaikki muu mitä kentällä tapahtui ( Laura treenasi Pennin kanssa). Tollo meni lähes ympyrää paikallaolossa. Siinä jo omat hermot olivat koetuksella. Omalla vuorollamme näytimme raadille, onko takakiertomme parantunut. Raati oli sitä mieltä, että kehitystä on tapahtunut, treeni jatkuu. Seuraavaksi tasamaanouto. Siinä Tollon ja minun hermo petti. Koira haki hienosti kapulan, mutta sitten aloitti leikkimisen kapulan kanssa; juostiin ympäriinsä ja hauskaa näytti otuksella olevan. Mulla nousi savu päästä... Lopulta sain yhden kohtuullisen onnistuneen tasamaanoudon. Lopuksi eteenmeno pallolle, jossa kriteerinä oli hyvä seuraaminen ennen lähetystä.

Cara esitteli taitonsa. Jotenkin en pääse nyt eteenpäin vaan junnaan Caran kanssa samassa asiassa koko ajan. En osaa nostaa vaatimustasoa...

Jostain syystä kävin illalla Tollon kanssa pyöräilemässä...

Sunnuntai-iltana päätin lähteä peltojälkeä treenaamaan. Tietenkin taas satoi.. Ajelin Messukeskuksen kentälle. Miten ihminen voi tulla iloiseksi, kun näkee, että iso pelto oli ajettu lyhyeksi... saisin Tollolle hyvän peltojäljen. Tein Tollolle peltojäljen, jossa yhdeksän kulmaa.  Kolmessa ensimmäisessä makupalaohjaus, mutta loput ilman. Kepit piilotin ruohon alle.

Caralle tein myös jäljen, pituus noin 50 askelta,  nyt yksi ruoka askeleella ja keppi jäljen lopussa. Jäli sai vanheta noin 20min, ennen kun Cara pääsi sen ajamaan. Jälki haettiin taas "sienenstäen", hyvin Cara löysi jäljen ja lähti ajamaan. Nyt meno rauhallisempaa kuin viimeksi, jokainen ruoka noukittiin ja nenä pysyi koko ajan maassa. Loppukeppi ei paljon Caraa kiinnostanut, mutta sai taskustani ruokapurkin palkaksi.

Seuraavaksi Tollo sai ajaa jälkensä. Voi hitto, mitä kaahamista... Roikuin liinassa ja yritin estää kaahamisen,  en liikkunut --> koira otti oikein vauhtia rynnätäkseen eteenpäin. Topakka kielto, kiinni valjaista, ja sitten minun tahtiini edettiin. Molemmilla oli hiki... Lopulta Tollo rauhoittui, ja jäljesti tarkasti, nuohosi kulmat. En päästänyt kulmista yli vaan odotin, että koira hakee oikean suunnan ja kuittasin oikean valinnan. Jotenkin Tollo odottaakin kulmissa varmistusta oikeasta valinnasta.  Miten kisoissa voin kuitata oikean valinnan, kun en itsekään sitä tiedä??? Kaikki kulmat selvitettiin, ja kaikki kepit löytyivät.

Peltoa täytyy nyt hyödyntää, ja tulla uudestaan koirien kanssa. Teen Tollolle pelkän makupalajäljen, jossa saan sen rauhoittumaan. Caralle jälkeen pituutta / kaarroksia lisää.