Maanatai-iltana taas suunta Messukeskuksen peltoja kohti. Tollolle talloin jäljen, jossa joka askeleella ruokaa, 6 kulmaa, joista yksi "laatikko" oli pieni, koko jotain 10mx15mx 20m ja keppi loppupalkkana. Caralle tein 100 askeleen kaarevan jäljen, jossa joka askeleella yksi makupala ja keppi loppupalkkana.

Cara sai tehdä ensin jälkensä. Jälki poimittiin taas onnistuneesti ja otus jäljesti mallikkaasti. Nenä pysyi maassa, vain kerran nousi. Huomasi, että pitempi jälki väsytti, koska lopussa keskittyminen herpaantui. Vaadin kuitenkin loppuun asti syömään makupalat. Laitoin nyt liinan kiinni valjaiden alle, ja rynniminen rauhoittui huomattavasti. Hieno tyttö!

Tollon jälki sai vanheta noin 45min ja sitten matkaan. En tehnyt janaa ollenkaan vaan vein koiran suoraan jäljen päähän. Ruoka jäljellä rauhoitti touhua huomattavasti matkan edetessä. Kulmissa koira tarkasti kaikki suunnat, ja valitisi oikean. Kerran kielsin väärään suunnan tarkistamisen sillä seurauksella, että Tollo tuli viereeni seisomaan ja menasi, että jäljestä itse, jos paremmin tiedät. Ei siis kannata kieltää vaan kehua oikeasta valinnasta, jos tätä kautta koiran varmuus kasvaisi. Pieni laatikko aiheutti koiralle päänvaivaa, mutta pystyi silti suoriutumaan jäljestä. Loppupalkkana keppi oli ihan JEES ja sen kanssa leikittiin hetki. Pikku belgi on niin vähään tyytyväinen, jos vain saa tehdä.

Yritin piirtää tähän Tollon jälkikaavion, mutta taitoni eivät riittäneet. Voin vain kertoa, että aikaimoinen söherö se oli...