Lauantai-aamuna suuntasin Tollon ja Caran kanssa kohti Tamperetta. Tollon kanssa kävin jälkikisoissa Ylöjärvellä, ja Caran kanssa kävin kasvattajan tarkastuksessa.

Jälkikisat jännitti ihan kamalasti, vaikka olin jo monena yönä aikaisemmin ollut unissani jälkikisoissa. Kisapaikalla oli ensin koirien tarkastus. Meidän onneksemme pääsimme ensin maastoon. Tollo ja minä saisimme päästellä suurimmat höyryt metsään. Maastotuomarin perässä ajelimme jälkimetsään, ja pian seisoinkin janan päässä Tollon kanssa. Keskityin siihen, että teen kaiken ihan kuin treeneissä. Maltoin odottaa koiran rauhoittumista. Lähetys, Tollo tarkisti takajäljen, kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan. Tollo eteni kuin juna, ja kaikki kepit ja yhdet nahkahanskat löytyivät. Jälki kulki hetken pitkin metsätietä. Siinä kohtaa oma usko meinasi loppua. Tollo eteni kuitenkin niin määrätietoisesti, että eihän sitä voinut epäillä. Metsässä olimme 10 min. Arvioinnissaan maastotuomari sanoi, että janalla koira voisi olla varmempi etenijä, kun Tollo tarkisti koko matkalta, mistä jälki menee..  Siitä meni pisteitä.

Seuraavaksi palasimme kentälle, ja vuorossa esineruutu. Treenit olivat tehneet tehtävänsä. Tollo eteni suoraviivaisesti esineelle, poimi sen ja palautti suoraan eteeni. Maastopisteet 196.

Viimeisenä oli vuorossa tottis. Maastosta huolimatta Tollo kävi kierroksilla, ja siihen lisätään oma jännittäminen, niin keitos on aika mielenkiintoinen...

Parinamme oli bortsu, joka halusi tuijottaa Tolloa, ja siitä Tollo ei pitänyt yhtään. Ilmottautumiseen mentiin vapaana seuraten, joten Tollo oli lähes kuristuskäskyn alla. Silti se vilkuili naapuria. Ensi oli vuorossa paikallaolo. Yritin rauhoittaa koiraa kävellessämme paalun luo, mutten tainnut onnistua täysin, koska Tollo oli noussut istumaan naapurin viimeisen noudon aikana.

Seuraamiskaavion aikana minulla jännitys oli huipussaan, ja se näkyi koirassa. Se seurasi hyvässä paikassa, mutta unohdin Sirpan täyskäännös ohjeen, ja käännös tuli Tollolle täysin puskan takaan. Se tajusi käännöksen askeleen myöhemmin kuin minä, siitä turhaa sähelystä. Siitä arvosana tyydyttävä. Onneksi liikkeitten edetessä sain itseni kuriin ja koirankin suoritus parani. Muut liikkeet arvosanalla hyvä. Eteenlähetys jänskätti, että miten käy. En kertonut Tollolle eteenmeno merkkiä, ja se lähti inan hitaammin eteenpäin. Tuomari sanoi Ok, Tollo hidasti ja minä käskyn ja koira maahan. Tuomari sanoi, että hänen moka, kun ääneen antoi luvan antaa käskyn. ( ja minun onni!) Tottispisteet 86. Korjattavaa riittää, että saadaan 100 pist.

Lopputuloksena kuitenkin ykköstulos ja JK1 on totta!

Hyvää oli se, että kaikensta huolimatta paketti pysyi koko kisan ajan melko hyvin kasassa, pientä vuotoa oli parissa kohtaa. Minun pitää olla tottiksessa varmempi niin kuin tuomarikin sanoi. Lisää kisakokemusta niin saan jännittämiseni kuriin.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.

Kotimatkalla vierailtiin Caran kasvattajan luona, jossa oli vierailulla/hoidossa Caran kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Siinä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun viisi apinaa juoksi pitkin pihaa. Kaikki pennut olivat samannäköisiä ja kokoisia, pennut erotti vain erisuuntiin sojottavista korvista. Cara erottui joukosta sakemannikorviensa kanssa. Osa tästä joukosta on kuitenkin menossa belgipäivien näyttelyyn...