Sunnuntai-iltana lähdin lauman kanssa agi-kentälle. Agirotu lähestyy, ja täytyy kerrata Tollon kanssa  tätkin lajia. Rakensin radan, jossa paljon tiukkoja käännöksiä, välistävetoja ja välillä suoraa. Aluksi kertasin kaikki kontaktiesteet yksittäisinä, hyvin Tollo muisti suoritustekniikan. Seuraavaksi rataa vääntämään. Hyvin huomasi, että yhteinen rytmi on kadoksissa. Olen joko liian jäljessä tai liian edessä ohjaukseeni nähden. Kiltisti Tollopoika jaksoi suorittaa esteitä, vaikka minä söhläsin. "Muutaman" toiston jälkeen saatiin paketti kasaan, ja rata suoritettua sujuvasti ja virheettä. Meillä molemmilla oli aikas kuuma. Onneksi kentällä oli vesisuhku käytössä, ja sain kasteltua koiran.

Cara treenasi eteentuloa ja siinä kontaktia. Minulla on ruokaa molemmissa käsissä, ja koira sai vuorotellen oik. ja vasemmalta edes vilkaistuaan minua. Vähitellen otus oivalsi, miten sitä ruokaa saa.

Kotimatkalla oli ihan pakko käydä yhden koulun ruohokentällä tekemässä Caralle jälki. Tallasin ensin pienen ruudun, josta lähti noin 30 askeleen kaareva jälki. Kuumuus ei tätä pikku otusta vaivaa, vaan se oli aivan intona"Pääsee jäljelle". Ruutu imuroitiin tehokkaasti ja koira jäljesti askel askeleelta. Välillä meinasi vauhti nousta, mutta pidin valjaista kiinni, ja estin ryntäämisen.

Nyt Cara tietää,mitä jäljellä tehdään, ja mitä sieltä löytyy. Tomerana tyttönä se yrittää päästä nopeasti eteenpäin. Minun täytyy vain olla tomerampi ja vaatia koiraa menemään askel askeleelta eteenpäin.

Tempon piti mennä tokokisoihin, mutta peruin menomme. Mustaturkkisena koirana se ei kestä hellettä. Olisi ollut itsemurha mennä 30 asteen helteellä vaatimaan Tempolta tottelevaisuutta. Sitä vaatimusta olisin korjaillut seuraavat viikot. Nämä helepäivät koira on makoillut sänkymme alla viileydessä ja käynyt ulkona vain pikaisesti tarpeillaan.