Äitienpäivän voi viettää jälkimetsässäkin. Menimme Tollon ja Caran kanssa Lauran lähimetsiin treenaamaan. Laura teki Tollolle kisajäljen, jossa lyhyt jana. Jälkien vanhetessa Cara sai ensin tehdä lyhyen aamiaisjälkensä ja sitten tallottiin esineruutu pojille.

Esineruutu meni Tollolle ihan metsään. Ruutuun osui napakka sivutuuli, joka ohjasi koiraa koko ajan ruudun toiseen reunaan. Koira vain kaahasi pitkin poikin ruutua eikä saanut yhdestäkään esineestä hajua. Lopulta Laura tarpoi ja näytti otukselle jokaisen esineen. Näin saatiin esineruutu jotenkin onnistumaan.

Syviä esineruutuja pitää treenata paljon lisää, ja erilaisissa tuuliolosuhteissa.

Caralle tein 20 askeleen jäljen ruohopohjalle. Sinnikkässti pentu söi ruokansa ja taisteli nappuloista yhdessä muurahaisten kanssa. Nenä pysyi maassa ja kaikki nappulat löytyivät.

Lähetin Tollon jäljelle vinosti. Se lähti heti haahuamaan ihan vikasuuntaan. Uusi lähetys, ja nyt jälki löytyi ja alkoi jäljen imurointi. Makupaloja oli joka askeleella ensimmäiseen keppiin saakka. Ne hidastivat hyvin koiran vauhtia. Tollo jäljesti rauhallisesti ja lähti kepeiltä maltillisesti jatkamaan matkaan. Yksi keppi jäi löytymättä. Tollo haki , muttei löytänyt sammalleen alle piilotettua keppiä. Yhdessä kohtaa Tollon piti hetki tuumata, mihin päin jälki menee. Siinä meni riistapolku ikävästi jäljen suuntaisesti. Tämänkin koira ratkaisi itse kun vain rauhallisesti odotin koiran ratkaisua.

Kaiken kaikkiaan hienosti jäljestetty, nenä pysyi hyvin maassa, touhussa oli malttia ja tarkkuutta = oli oikea mielentila molemmilla:)

Jäljen loputtua Tollo palkkasi itseään pulahtamalla metsälampeen uimaan. Me olisimme Lauran kanssa haluneet myös mennä mukaan uimaan, sen verran hikistä puuhaa metsässä tarpominen oli.

Cara pääsi vielä tutustumaan tummaan ja komeaan Lukaan. Luka oli Caran mielestä niin komea, että ihan pissat tuli alle... Piti vain kaukaa ihailla uutta kaveria.