Kevätilta vietettiin jälkitreeneissä. Cara teki ensimmäisen "metsäjälkensä", kaksi nappulaa joka askeleella ja pituutta noin 20 askelta. Otus tiesi, mitä oltiin menossa tekemään ja hienosti eteni askel askeleelta eteenpäin, edes muurahaiset eivät häirinneet suoritusta. Loppupalkkana keppi ja purkki, jossa herkkulihaa palkkana. Lauralta sain neuvon pidentää askeleita ja tehdä jo pitempiä jälkiä.

Laura teki Tollolle jäljen, jossa noustiin metsästä aukealle ja sieltä takaisin metsään. Koiralla kova into tehdä töitä. Otin lyhyen suoran janan. Jostain syystä koira lähtee helposti janalle vasemmalle kiertäen eikä eteenpäin. Niin nytkin, toisella yrittämällä suora lähtö, takajäljen tarkistus ja sitten höyryjunana eteenpäin. Nyt sain jarrutella vauhtia koko matkan. Koira jäljesti hyvin, kaikki kepit nousivat. Aukealle tultaessa hiukan haki ilmasta jälkeä, mutta muuten jäljesti tarkasti nenä maassa. Hyvä suoritus!

Esineruutu oli pitkä ja kapea. Laura vei esineen perälle, näytti sen Tollolle ja tuli pois. Tollo kiisi perälle ja yhtä nopeasti takaisin. Hyvä harjoitus.

Lopuksi Tollo pääsi uimaan metsälampeen, ja Cara juoksi perässä uimaan. Tyynesti se kiersi lenkin ja tuli rantaan.  Hiukan hämmentyneenä tapahtuneesta se juoksi ympäri hiekkarinnettä. Tollo seisoi vedessä ja katsoi, että mikä sille nyt tuli! Kotiin lähti kaksi märkää ja hiekkaista koiraa.

kännykällä otettu kuva tuoreesta uimamaisterista