Heti aamulla lähdin koko lauman kanssa jälkeä treenaamaan. Tollolle tein normaalipituisen jäljen, jossa osa jäljestä ilman makupaloja välillä taas joka askeleella makupalat. Muutama 90 asteen kulma ja kuusi keppiä jäljellä. 

Tollon jäljen vanhetessa tein Caralle sen uran ensimmäisen jälkiruudun. Ruutu oli kooltaan 1mx1m. Ripottelin sinne nappuloita ja pieniä makkaranpaloja. Cara kiljui puussa kiinni, ja näki mitä touhusin. Nopeasti se tajusi, että on siirrytty ulkoruokintaan ja poimi nappulat maasta.Pikku riiviöksi se keskittyi hyvin tekemiseen. Makkara ei sille maistunut. Täytyy ensi kerralla laittaa ainoastaan ruokaa. Aika fiksu likka.:)

Tempo sai jatkaa samassa ruudussa, ja kerätä pois Caran jättämät makkarat. Sen Tempo tekikin tarkasti.

Oivalsin Tanjan kanssa jälkeä treenattuani, että enhän koskaan ole kiinnittänyt huomiota, minkälaisessa mielentilassa Tollo jäljelle lähtee.. No, nyt keskityin siihenkin asiaan. Tollo oli erimieltä asiasta, sen mielestä heti matkaan. Se vinkui, yritti ryömiä jäljelle, katsoa minua anovasti. Kriteerinä jäljelle pääsemisestä oli, että Tollo kerran ainakin luovuttaa ja huokaisee syvään. Tulihan se lopulta sieltä, kun aikamme kökittiin.

Tollo jäljesti hienosti. Alussa oli kaahausta ilmassa, muttei niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Kaikki kepit nousivat, nenä pysyi hienosti maassa ja koira teki keskittyneesti töitä. On se vaan hieno koira... en tiedä oliko tuuria, vai oliko mielentilaharjoituksella merkitystä. Täytyy testata seuraavassa treenissä.

Lopuksi koko lauman voimin lenkki metsässä. Cara juoksi "omaehtoisesti" Tempon perässä ja kiusasi sitä, niin että Tempon lopulta piti ilmoittaa, mitä mieltä on moisesta.