Tollo pääsi tänään treenaamaan peltojälkeä. Kova pohjoistuuli teki haastetta treeniin. Tein Tollolle helpon kiemurtelevan jäljen kolmella kepillä niin, että tuuli takaa.

No, Tollo oli täynnä tekemisen riemua. Jäljelle lähetys vauhdikas, nenä pysyi hienosti maassa ja makupalat löytyivät.  Ensimmäinen keppi löytyi nopeasti. Tollo oli niin vauhdikas, että iski minua päällään täysillä poskipäähän. Se sattui "hiukan" ja nyt siinä on kaunis mustelma. Koko jäljestys sujui hyvin, ja niinhän sen pitikin, koska se oli helppo.

Kotipihalla treenattii vielä tottista. Tollo teki eteentuloja. Nyt palkkaan suusta, ja paikka on suoraan edessäni. Useita toistoja eripituisilta matkoilta ja hyvin onnistuivat. Lisäksi treenattiin täyskäännöstä, vähitellen löytyy yhteinen rytmi. Minun täytyy vain muistaa palkata hyvin läheltä, jotta Tollo tulisi hyvään  peruusasentoon.

Tempon ikuisuustreeni on tunnistusnoutokapulan kantaminen. En tajua, miksi se on niin vastenmielistä. Nyt naksutellaan, kun Temppu ottaa kapulan suuhun eikä sylje sitä heti pois. Ehkä joskus saadaan tämäkin kuntoon kokonaisuudessaan.

Molemmat pojat ovat enemmän tai vähemmän ihmeissään pikku- Carasta. Tempo stressaa, juoksee karkuun ja yrittää sietää pikku otuksen hyökkäykset. Tollo on ottanut pennun hienosti vastaan. Silloin sen pitää kertoa elämän totuudet, kun pikku tirriäinen roikkuu häntäkarvoissa tai jahtaa  jalkaa. Kertominen on hiljaista murinaa, ja Cara heittäytyy heti sellälleen.

Cara harjoittelee häkissä olemista. Pikku otuksesta lähtee kova ääni, kun se kertoo, mitä mieltä asiasta on. Se voi leikkiä häkissään leluillaan, mutta jos tyrkkään oven kiinni pikku terroristi suuttuu. Eilen laitoin sen väsyneenä häkkiin, ja se raivosi 5 min. ennenkuin antoi periksi ja rupesi nukkumaan. Onneksi minä olen myös sitkeä.