Tollon toipuminen näytti etenevän hienosti, mutta lauantaina tuli takapakkia, taas..
Lähdin pitkälle metsälenkille koirien kanssa. Koira touhusivat omiaan metsässä,Tempo haki tyttökoiria ja Topi myyränkoloja. Topi touhusi vesilätäkössä ja yhtäkkiä kuului kova kipukiljaisu. Voi rähmä!! Koira tulee minua vastaan tutusti vasemalle vinona, ja ontuen vasenta etujalkaa. Hurjaa vauhtia kotiin. Viikonlopun Topi uikutti, sai täyden satsin kipulääkkeitä. Jo maanantai-aamuna koira vaikutti kaikenpuolin normaalilta, oli vain väsynyt. ( Se ei nuku kunnolla, kun kipu on kovimmillaan.)
Olin epätoivoinen. Tuli jo mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Topista ei ole sohva- tai remmikoiraksi, se haluaa tehdä töitä ja juosta vapaana pitkin metsiä. Olin viikonlopun aika masentunut tilanteesta.Maanantaina sain eläinlääkärimme kiinni. Hän oli sitä mieltä, ettei koiraa kannata vielä lopettaa, koska selvää toipumista on tapahtunut. Hän sanoi, ettei kortisoni enää ole vaikuttanut, ja pahassa vammassa tulee aina takapakkeja toipumisessa. Kysyin varovasti, että  tuleeko Topista vielä käyttökoira. Hän oli sitä mieltä, että tulee,  ei agilitykoiraa, mutta Pk-lajit varmasti sujuvat kunhan koira saa riittävästi aikaa toipuakseen.
Suunnitelmissa on tehdä joulukuun alussa uusi natiivirtg-tutkimus ja ultraäänikuvaus, jos selviäisi vamman paikka. Nyt pitäisi näkyä arpikudosta tai jotain lisäkasvua, joka paljastaisi vamman. Eläinlääkäri oli edelleen sitä mieltä, että vamma-alue on lavan alueella, missä lavan- ja kaulan lihakset yhdistyvät.Vamma voi olla lavan alueella, mutta kipuheijastus tulee kaulan alueelle. Jotenkin hämärästi käsitin, mitä eläinlääkäri selitti.
Näin nyt edetään.. Tänään aamulenkillä Topi meinasi, miksei hän saa tehdä mitään, tehdään nyt edes jotain.. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja, ja koiralla oli hauskaa...Treenaamme entiseen malliin Topin ehdoilla, ja katsomme mihin se riittää..