Jälkiryhmän yhteistreenit märässä  ja pimeässä metsässä. Teemu teki Tollolle haastavan purkkijäljen; makupaljoja jäljellä ja purkit piilotettu sammaleen alle. Alku oli yhtä söhellystä, Tollo haki jälkeä ilmasta ja siinä sitten pyörittiin ympyrää. Koira ei meinannut millään tajuta, ettei  nenä ilmassa pääse mihinkään. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen jäljestystavasta, nenä maahan ja menoksi.. Yritin olla tosi tarkka siinä, ettei koira astu askeltakaan nenä ilmassa. Ensimmäinen purkki löytyi ja käskystä koira meni maahan. Sen jälkeen Tollo jäljesti mallikkaasti, nenä tarkasti maassa , ja kulmat kauniisti. Kolmannella purkilla tarjosi jo maahan menoa saadakseen herkkunsa.

Johtuuko alun sähläys siitä, ettei koira tiedä mitä ollaan menossa tekemään vai mistä ? Jos jollain joku ajatus, niin apuja otetaan vastaan. Jos laitan makupalan joka askeleelle alussa, nenä pysyy varmsti maassa, mutta makupalojen vähentäminen nostaa nenän jäljen alussa ilmaan. Pitäisikö ensimmäinen purkki laittaa heti alkuun, että koiran tarkkaavaisuus herää. Purkkijälkiä vielä hetken ja sitten laitan yhteen purkkiin kepin palan, ja sitä haetaan.

Treenien jälkeen ei taaskaan ilmennyt mitään oireilua, koira on oma sählä itsensä.. Ensi keskiviikkona Tollo pääsee uuteen rtg-kuvaukseen ja Uä-tutkimukseen. Siinä yritetään löytää kipuilun syy..