Topi voi omasta mielestään hienosti, mutta minä hysteerisesti tarkkailen koiraani. Onko toinen korva vinossa, miksi sen häntä roikkuu jne. Nyt eletään neljättä kortisonin jälkeistä viikkoa, ja mitään takapakkia ei ole näkynyt. Pyöräilylenkeillä vauhti ja matka ovat pidentyneet, minun pitää painaa jarruja lähes entiseen malliin.Toivottavasti näin jatketaan.
Koska agility on edelleen tauolla, olen hyödyntänyt agi-kenttää käymällä koirien kanssa siellä tokoilemassa.
Esteet nostavat Topia ihan kivasti... ja sitten tokoillaan. Kontaktinpitoharjoituksia, seuraamista esteiden välissä ja paikallaoloharjoituksia Tempon tehdessä hyppyä. Topi ei edes pääse kentälle ellei pysyty pitämän kontaktia koko ajan, on siinä pikkubelgille haastetta. Aluksi piti muutaman kerran palata autolle takaisin, mutta lopulta Topikin ymmärsi, että kannattaa tapittaa mammaa, jos haluaa kentälle. Koirasta näkee, että ihan oikeasti yrittää, mutta on niin vaikeaa.. Seuraamiseen yhdistin täyskäännökset, ja keskityin merkin antamiseen koiralle. Kummasti helpotti Topin reagointia, kun kerroin, että nyt käännytään.
Lopuksi vielä todellinen haaste Topille: piti maata paikallaan, kun Tempo teki putken ja hypyn avustajan kanssa. Aika ei ollut pitkä, mutta koira pysyi. Siitä loppupalkka ja hurjat kehut..
Lisäsin vielä eilen haastetta ja menin kentälle tokoilemaan, kun siellä oli epäviralliset kisat. Se meinasi olla Topillekin jo liikaa, muut saa mennä ja hänen täytyy vain istua ja katsoa mammaa..Parin onnistuneen harjoituksen jälkeen sain vielä treenattua "henkilöryhmää" ilman, että ko. ihmiset tiesivät osallistuvansa harjoitukseen. Onnistui kohtuullisesti ottaen huomioon ympäröivät häiriöt, Topi seurasi hyvin, välillä piti vilkaista kisakentän suuntaan, mutta ihmisistä ei välittänyt. Lopuksi vielä parit vieraiden ihmisten kättelyt ja "kiinan"puhumiset. Topi istui rauhassa ja odotti. Harjoittelu on auttanut. Hyvällä fiiliksellä lähdin kotiin.