Viimeisin kipu-kohtaus oli 28.8 ja kortisonin Topi sai 8.9.Kortisonin sivuoireet ovat mennyttä elämää ja koira voi hyvin, ainakin nyt. Rauhallisuus on mennyttä elämää, enkä valita. Koira sählää entiseen maliin, haluaa jahdata jäniksiä, ja kaikkea pitäisi tehdä sata lasissa. Olen varo-varovaiseti lisänyt rasitusta, pyöräily kuuluu viikko-ohjelmaan, lenkit pidentyneet ja Tollo-poika saa vapaana kiitää pitkin peltoja. Huomaahan koiran väsyvän nopeammin, onhan se melkein 4 kk kulkenut pikkulenkkejä remmissä. Mitään kipuilua ei ole kuulunut tai näkynyt. Jokailtaiset venytykset sujuvat ongelmitta. Äitini, joka Topin ensikertaa tavattuaan oli sitä mieltä, että hullu koira, on kutonut Topille villayöpuvun. Yöpukua Topi pitää mielellään eikä yritä kiskoa sitä pois päältään. Yöpuvun tarkoitus pitää lihakset lämpiminä pitkässä levossa.
Nautin nykyisestä tilanteesta ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ainoa, jota Topin hyvä vointi selvästi harmittaa, on Tempo. Se ei päässytkään päälliköksi, vaikka pari kertaa pontevasti yritti. Se saa tyytyä vahtipäälikön virkaan, jossa se on tosi taitava.