Lauantai-illan voi miehensä kanssa viettää kaatosateessa viestitreeneissä. Topi oli harjoitellut viestiä joskus alkuvuodesta, mutta nyt oli aika aloittaa harjoittelu uudestaan. Olin jo jonkin aikaa lahjonut, kiristänyt ja uhkaillut Ismoa viestitreeneien aloittamisella. Nyt sitten toiminta tuotti tulosta, ja lähdimme Haunisten metsään viestiä treenaamaan.
Ajattelin viestin olevan Topille hyvää kuntoutusta, ja  koira saisi kaahata sydämensä kyllyydestä.
Valitsimme helpon maaston: Topin olisi helppo juosta, ja nopeasti saisi näköyhteyden ohjaajiinsa. Ismo jäi A-pisteeseen ja minä menin B-pisteeseen noin 150m päähän. Kuulin Topin komentohaukun, kun olisi jo halunnut lähteä. Ismo kytki koiran takaisin puuhun kiinni, ja koiran rauhoituttua otti uuden alun. Topi rynni luokseni täyttä laukkaa. Lähetin sen melko pian takaisin Ismon luo, koska halusin koiran muistavan, että siellä se ukko odottelee saalispalkan = farkun lahkeen kanssa. Topi lähti innokkaasti ja juoksi suoraan maaliin. Liikuin kaksi kertaa kauemmas metsään. Topille oli kolmas matka vaikein; se juoksi noin 50m , kääntyi katsomaan, mutta lisäkäskyllä jatkoi matkaansa. Sama toistui Ismon lähettäessä koiraa takaisin. Treenien loputtua rentoa kävelyä metsässä. Ensimmäiseksi kerraksi onnistuneet treenit, koira muisti mitä piti tehdä, ja Ismokin jaksoi seistä kaatosateessa.
Koira ei tuntunut väsyneeltä treenien jälkeen, vaan jakoi hommailla normaalisti. Topin kuntoutus on tuottanut ilmeisesti tulosta.