Lauantai aamuna oli peltojälkitreenit.
Tanja teki Topille jäljen, jossa 6  suoraa kulmaa ja 6 keppiä. Jälki sai vanheta sen aikaa, kun kakarakoirat tekivät jälkensä.
Tanja oli tehnyt jäljen niin, että sain janaharjoituksen samalla. Topi  malttoi lopulta rauhoittua sen verran, että sain lähetettyä sen jäljelle. Jälki löytyi, koira tarkisti takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan. Alun kaksi ensimmäistä  suoraa ja kulmaa menivät hienosti. Nenä pysyi maassa koko ajan, ja kulmat tehtii tarkasti nuuskien.Sitten nenä nousi ja Topi alkoi hakea keppejä ilmasta. Se olisi tapansa mukaan halunnut oikoa suoraan kepeille, mitä sellaisia kulmia nyt tekemään. Hieman aikaa keskusteltuamme asiasta tulimme Topin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miten sitä jälkeä nyt tehdäänkään. Lopppu meni kohtuullisesti. Seuraavassa jälkitreenissä tehdään pelkkää jälkeä ilma keppejä.
Tanja vielä tarkisti Topin maahanmenotekniikan, onnistumisprosetti on noin 40%. Tanja "lohdutti", että uutta tekniikkaa on tosi vaikea opettaa. Topi on niin sählä, että se tekee ensin ja ajattelee vasta sitten.
Oli kiva treenata yhdessä jälkeä. Kun toinen tekee jäljen, pitää vain luottaa koiraansa.
Illalla lenkillä vielä treenattiin maahanmenoa. Koska minun on vaikea nähdä, miten Topi menee maahan, pidin toista kättä mahan kohdalla. Näin estin sen, että takapää menee ensin maahan. Taas on tullut todistettua se, että virheiden korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uuden opettaminen.