26.2.08
Topi järjesti taas jännitystä elämään.
Annoin eilen koirille peuranluut kaluttavaksi. Topi sai selkärangan pätkän, jota meni pihalle kaluamaan. Touhuilin omiani ja jostain syystä katsoin pihalle, että miten Topi pärjää luunsa kanssa. Topi haroi käpälillään kuonoaan ja kuola valui. Hain koiran, avasin sen suun; Luussa oleva nikaman haarake poikittain takahampaiden takana, eikä liiku mihinkään! Olin tietenkin yksin kotona, enkä uskaltanut ruveta kiskomaan luuta irti, ettei se liuskahda nieluun. Nopea soitto läheiselle eläinlääkäriasemalle ja ilmoitus, että me tullaan.NYT! Koira autoon ja ylinopeutta läheiselle eläinlääkärille. Topi yritti koko ajan haroa kuonoaan, enkä uskaltanut laittaa sitä yksin takaluukuun. Topi  sai istua etupenkillä; toisella kädellä pidin koiran kuonosta kiinni ja toisella ajoin. Klinikalla ei ollut vapaata eläinlääkäriä , joten kysyin, voiko joku pitää koiran suuta auki ja antaa jonkun työkalun, että luu ei luskahda nieluun, kun irrotan luun. Yksi eläintenhoitaja tuli auttamaan ja toi välineet. Hän piti Topin suuta auki, ja minä pidin toisella kädellä luuta paikallaan ja toisella irroitin sitä hampaiden takaa. Sain hetken uurastuksen jälkeen luun irti. Kaikki tämä tapahtui klinikan odotushuoneessa, koska tyhjää huonetta ei ollut. Kyllä oli toisilla ihmeteltävää.Topi oli tosi kärsivällinen ja piti suutaan auki ilman mutinoita. Luotti kai, että kyllä mamma hoitaa.Emme saannet laskua, koska olimme omatoimisesti hoitaneet asian emmekä oleet tarvinneet edes hoitohuonetta! Onneksi selvisimme säikähdyksella. Tulimme kotiin ja tein Topille vakuutuksen!