Olemme laiskotelleet kunnolla koko joulukuun. Joulun juhlinnasta selvittyämme aloitimme remontin, mihin koirapojat ovat osallistuneet kiitettävästi. Tempo on toiminut projekti-insinöörinä, vahtinut että hionta ja maalaus sujuvat oikeaoppisesti. Seurauksena toinen korva ja hännän kiehkura maalissa. Topi seuraa tilannetta kauempaa, mutta käy välillä tarkastamassa että lopputulos on tyydyttävä, seurauksena toisessa kyljessä maalitahroja.
Varovasti olen aloitellut treenaamisen. Tokossa olen muistuttanut mieliin oikeaa perusasentoa, ja eteentulon oikeaa paikkaa. Topihan oli itse opetellut eteentulon niin, että halaa oikeaa jalkaani. No, palasin alkuharjoituksiin, ja kerroin, että tähän jalkojen eteen istumaan. Nyt onnistuu! En saa antaa sen oppia muita versioita aiheesta. Edestä sivulle menoon Topilla on oma koreografiansa; hyppy ilmaan ja samanaikanen käännös. Belgi vilahtaa silmieni tasolle ja samassa on sivulla istumassa. Olen yrittänyt opettaa Topia nousemaan seisomaan ja siitä siirtymistä sivulle. Se tuntuu olevan belgi-pojalle turhan hidas ja korrekti tapa kääntyä. Nouto alkaa olla mallissaan, Topista on aina niin kiva noutaa.
Agilityssa harjoittelemme vauhtia ja koiran itsenäistä estesuorituksia. Nyt minäkin hengästyn, ja Topi on treenien jälkeen väsähähtänyt, kun pitää tehdä ratkaisuja niin paljon ihan yksin. Nähtäväksi jää koska uskallan siirtää taidot kisaradoille.
Jälki- ja viesti treenit ovat tauolla helmikuuhun asti.
Tempo odotteleen kevään lämpöjä,että pääsee tokokisoihin. Nyt sen selkä on pysynyt kunnossa, kun en ole antanut sen riehua Topin kanssa määrättömästi.