3.9.07
Viikonlopun vietin Topin kanssa kasvattajan syysleirillä. Aiheina leirillä oli tokoilua, hakua ja jälkeä. Me Topin kanssa keskityimme jälkitreeneihin ja hieman tokoonkin. Jälkikouluttajana oli Katja Taponen. Jälkikoulutus alkoi lauantai aamuna teoriaosuudella, jossa viimeistään karisi ajatus jäljen helppoudesta.
Pääpyörällä kuuntelin janakoulutuksesta, keppikoulutuksesta, ilmaisusta ja oikeasta mielentilasta. Tähän asti Topi on vain kaahottanut metsäjäljen perässä, enkä sen enempää ole miettinyt jälkeä tekniikkalajina. Kesän olemme harjoitelleet peltojälkeä saadakseni tarkkuutta jäljestämiseen ja harjoitelleet keppi-ilmaisua.
No, teorian lopuksi jokainen sai näyttää jäljestämistasonsa. Topilla oli noin tunnin vanha U-mallinen jälki. Oltuaan aamun autossa koira oli täynnä täpinää ja riehui odotaessamme lähtövuoroa jäljelle. Päästin koiran lähes suoraan jäljelle ja se lähti kaahottamaan  eteenpäin. Roikuin kaksin käsin painona liinassa. Silti koira teki sivutarkistuksia, mutta  jäljestys oli tarkempaan kuin ennen peltotreenejä.Suorituksemme oli aikalailla normisuoritus. Jäljen loputtua Topi purki itseään hajoittamalla farkun lahkeen. Kouluttajan mielestä vauhti oli ongelma, ja se ettei koira riittävästi keskittynyt jäljen tekemiseen, se ehti haahuilemaan.

Kouluttaja puhui teoriaosuudessa siitä, miten janalle lähdön mielentila vaikuttaa koko jälkisuoritukseen. Asia jäi vaivaamaan minua, ja sunnuntaina kysyin, että mitä tarkoitat sillä. Katja kertoi, että koira pitää saada keskittymään/rauhoittumaan/ patoamaan itsensä ennen kuin se päästetään janalle.
Kun koira aloittaa jäljestyksen keskittyneessä mielentilassa, se  mielentila pysyy koko jäljen tekemisen ajan.
Sunnuntaina jälkitreeneissä Topi joutui odottamaan jäljelle pääsyä, ja se alotti puutavaran tekemisen  eli alkoi purkaa turhautumistaan. Tässä mielentilassa vein sen janan alkuun. Janan alussa vaadin sen istumaan, ja en päästänyt sitä lähtemään ennen kuin se selvästi rauhottui ja odotti lupaa minulta. Tuloksena oli aivan upeaa jäljestystä. Koira jäljesti tarkasti, vetämättä, nosti kaikki kepit, toimi aivan kuin ammattilainen...
Jäjen loputtua se sai lelun palkaksi, jonka kanssa se riehui rauhallisemmin kuin ed. päivän lahkeen kanssa.
Nyt mielentilan vaikutus suoritukseen tuli todistettua.
Tulevaisuudessa on testattava, mikä vaikuttaa suoritukseen, pitääkö Topin saada purkaa itseään ennen treeniä vai treenin jälkeen

Molempina päivinä jälkitreenien jälkeen oli tokotreenit Sirpan tiukan katseen alla. Lauantaina emme päässeet edes vielä tekemään mitään, kun saimme palautetta kentälle menosta yms. Uudessa koulutuksessa käynneistä on ollut meille hyötyä, mutta minua vaivasi se, että Topi jotenkin stressaantui treeneistä. Sirpa tarkkasilmäisenä antoi jotain vinkkejä, miten saisin koiran stressitason laskettua, ja ehdotti hitaampaa etenemistä treeneihin. Onhan koulutustapa uusi sekä koiralle että minulle.
Sunnuntaina harjoittelimme oikeaa mielentilaa treeneihin. Haluan Topin oppivan olemaan kentällä keskittynyt ja rauhallinen. Sitä harjoittelimme, ja sainkin koiran rauhoittumaan. Lopetimme treenit siihen.
Leirin loppukahvituksessa jaettiin ensi vuoden haasteet. Me saimme Topin kanssa haasteen. Pitää hankkia tulos avoimessa luokassa, laji vapaa.
Leiriltä lähtiessäni laitoin autopilotin päälle ja lähdin kohti Turkua. Koira nukkui takana ja itse pohdiskelin uupuneena viikonlopun oppeja ja lukuisia keskusteluja. Tässä riittää mietittävää ja harjoiteltavaa vielä pitkäsi aikaa eteenpäin.
Lupasin kylla Katjalle, että Topi on yhtä taitava jäljestäjä kahdeksan vuotiaana kuin hänen koiransa. Kyllä me vielä näytämme, mihin kaikkeen kykenemme!