18.9.07
Olin luvannut, että Topi suorittaa BH-kokeen tänä vuonna ennen kuin lumi on maassa. En halunnut kertoa  tarkempaa päivämäärää  kenellekään, koska tiesin jännittäväni ihan sikana koetta. Ainoastaan mieheni tiesi, että olemme menossa 15.9 BH-kokeeseen.
Kesällä paikallaolo alkoi näyttää siltä, että uskalsin varata koepaikan. Treenasimme ahkerasti liikkeitä, paitsi liikkeestä istumista, joka jäi valitettavan myöhään opeteltavaksi.
No, koetti tuo jännittävä koepäivä. Olin jo valvonut pari yötä jännittäen ja miettien, mitä kaikkea siellä voi tapahtua:Topi hyökkää koirien kimppuun, lähtee paikallaolosta huinimaan, komentaa minua koko ajan, rähisee kaikille, minä en osaa kaavioita jne...
Onneksi olimme Topin kanssa treenanneet tuota mielenhallintaa.. Jotenkin päähäni alkoi hiipiä ajatus, että ainoa asia mihin voin vaikuttaa, on oma ja Topin mieliala. Olemalla rauhallinen voin parhaiten auttaa Topia pysymään rauhallisena.
Koepaikalle menin ajoissa, ja kiersin koealueen koiran kanssa. Se sai haistella ja tarkastella muita paikalle tulioita. Sitten koira autoon.
Koe alkoi luoksepäästävyyden tarkastuksella ja sirun/tatuoinnin tarkstuksella ja kivesten kopeloinnilla. Kaikki meni muuten, mutta Topi oli sitä mieltä että tuollaisella kenkälaatikolla ei minulta sirua tarkisteta. Laite oli erilainen, millä olimme harjoitelleet ja sitä piti tutkia ennenkuin sirunluku onnistui. Vähän piti ihmsiä haistella, mutta muuten koira toimi hienosti.
Arvonnassa saimme numeron 2 ja jouduimme heti paikallaoloon. Vein Topin seuraten paikallaoloon ja jätin sen maahan sillä mielialalla; että siinähän pysyt, tai kuristan sinut! Kun seison selkäpäin koiraan, yritin olla rauhassa,en käännellyt päätäni tai heilunut käsieni kanssa. Kaaviota suorittava koira teki liikkeet rauhalisesti, sillä oli sama luoksetulokutusu kuin meillä. Sydän teki ylimääräisen voltin, kun hän kutsui koiraansa luokseen: HIT! Onneksi Topi pysyi paikalla. Topi oli siis koko paikallaolon rauhallinen, tarksteli toki ympäristöä, mutta korvat olivat normaalit ja kyynärät eivät kohonneet kertaakaan. Jes!!!
Kaavio sujui hyvin, seuraaminen oli tuomarin mielestä kiitettävän arvoista. Onhan sitä harjoiteltu.
Liikkeestä istumisen opettelu oli jäänyt viimetinkaan ja se näkyi jäävissä liikkeissä. Liikkeessä istumisessa se jäi seisomaan ja maahanmeno oli hidas, koira oli selvästi epävarma. Luoksetulo oli nopea, eikä Topi törmännyt minuun. Tottelevaisuusosiosta saimme siis hyväksytyn.
Liikkeiden välillä, kun ei tapahtunut mitään, Topi yritti aloittaa riehumisen ja haukkumisen, mutta sain sen aika nopeasti loppumaan. Sillä ei selvästi vielä ole kestävyyttä pitkäaikaiseen suorittamiseen ja mielenhallintaan.
Kun tottelevaisuusosuus oli ohi, Topi sai lähimetsässä revittäväkseen farkunlahkeen, siitä tehtii kyllä selvää. Lopuksi koiralle vettä ja autoon lepäämään.
Kaupunkiosuus tehtii Maskun kunnantalon pihalla, joten muita ihmisiä ei siellä juurikaan näkynyt.
Ensin käveltiin ihmisryhmään, jossa koiran piti istua ja minä kättelin ja puhelin yhden ihmisen kanssa. Sen jälkeen kävletiin auton luo,josta taas puhuteltiin minua. Tämä oli  ollut Topille vaikeaa, mutta käskin sen ensin istua ennenkuin puhelin ihmisen kanssa. Onnistui.
Seuraavaksi  kävelin kapeaa käytävää, jossa tuli koira ja pyöräilijä vastaan. Vastaantulevaa koiraa piti vähän katsoa, mutta OHI-komennolla siitäkin mentiin tyylikkäästi. Lopuksi Topi kiinni tolppaan, ja minä menin nurkan taakse.Koiran ohi käveli ihmisiä ja koira, joka lähes hipaisi Topia. Mutta minun ihana eläimeni vain tutki, mihin minä olin lähtenyt.
BH-koe suoritettu hyväksytysti!!!!
Se oli sellainen pakko-koe, mikä piti suorittaa. Tämän jälkeen kaikki on vapaaehtoista. Kiitän kaikkia, jotka ovat auttaaneet meitä , varsinkin kasvattajaa, joka jaksaa kuunnella ja opastaa kerta toisensa jälkeen.
Nyt aloitamme laiskottelun ja varovasti mietimme ensi kauden tavoitteita.