Sunnuntai 19.8.07

Toko-kisojen tapahtumista suivaantuneena soitin eräälle Pk-/suojelu-kouluttajalle, jonka olin tavannut jo aikaisemmin keväällä. Nyt kyselin mahdollisuutta päästä hänen PK-treeniryhmäänsä. Siellä oli tilaa ja perjantai-iltana suunnistin ko. seuran kentälle. Topi oli täynnä virtaa, koska olin tehnyt pitkiä työvuoroja, enkä ollut ehtinyt puuhata tarpeeksi koirien kanssa.

Koulutuksessa toimittiin niin, että jokainen vuorollaan oli kouluttajan tarksteltavana, ja muut seurasivat vieressä.Kun hain Topin autosta, se haukkui, hyppi, puri remmiä ja esitti kaikki kevätjuhlaliikkeensä, mitä osasi.Kouluttaja pudisteli päätään, ja sanoi että tuollaiset riehumiset on saatava pois ennenkuin voidaankaan aloittaa varsinainen koulutus.

Harjoittelimme Topin kanssa vain perusasentoa, missä sen piti pysyä niin kauan, kun minä halusin. Paikalla pysymisestä palkkana oli riehunta patukalla. Kun leikki loppui, käskystä koira maahan, patukasta irti. Topi sai pitää patukkaa jalkojensa välissä, mutta purra sitä ei saanut. Kun otin patukan pois, Topi ei saanut haluta sitä. Tämän saimme kotiläksyksi.

Lisäksi harjoittelimme luoksetuloa, koska Topi törmää minuun. Apuohjaaja esti liinasta koiran törmäämisen. Edestä sivulle meno nostaa Topin kierroksia, etten saa harjoitella sitä vielä.

Kotimatkalla pohdin taas kouluttamsita ja koiran oppimista. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että uusi asia pitää koiralle opettaa positiivisen palkkauksen kautta. Koira oppii asiat nopeasti, kun tulee runsaasti onnistumisia. Kun ohjaaja tietää koiran osaavan asian, astuu kuvaan vaatimus ja pakko. Pakko ja vaatimus on asetettava koiran temperamentin mukaisesti. Pehmeälle koiralle riittää pienempi pakote ja kovalle ja temperamenttiselle koiralle kovempi pakote. Koiran omistaja on paras asiantuntija koiransa kovuudesta tai pehmeydestä.

Odotan mielenkiinnolla, miten kehitymme Topin kanssa ko. koulutksessa. Aion kuitenkin  miettiä koko ajan, mikä sopii meille ja vie meitä eteenpäin.

Ensimmäinen testi Topin hallinnasta oli sunnuntaina, kun olimme Agi-kisoissa Hyvinkäällä. Ennen radalle menoa en tehnyt muuta, kuin kotiläksyksi saamaani asiaa. Koira ei haukkunut, ei hyppinyt ennen radalle menoa. Sain vietyä sen lähtöhypyn taakse seuraamalla. Jes!! Ja mikä ihmeellisintä, radan jälkeen Topi oli kentän reunalla makoilemassa ja katsomassa, kun muut koirat suorittivat rataa. Siihen se ole koskaan aikaisemmin pystynyt!!