Ulkoruokintakaudella ei paljon ehdi sisällä istua ja blogia päivittää. Nyt kai on paikallaan jonkinlainen yhteenveto kesän touhuista.
Touhuttu ollaan kaikenlaista.

Alkukesä meni Caran toipuessa kohdunpoistosta ja sen jälkimainigeista. Heinäkuussa käytiin TOKO-kisoissa avoimessa luokassa hakemassa ykköstulos. Nyt on sekin  kansalaisvelvollisuus suoritettu. Tästä eteenpäin mennään fiilispohjalla ja nautiskellen. Sen verran asia alkoi kiinnostaa, että Lauran ohjauksessa olen harjoitellut voittajan liikkeiden opetusta koiralle.
Muutamassa agi-kisassa on käyty, ja tulostaso on ollut ihan jees huomioiden pitkä sairasloma. Parasta kuitenkin on, että pääsimme Jampan agi-ryhmään. Jo muutaman kerran jälkeen olen saanut paljon ajateltavaa ja ennenkaikkea treenattavaa.
Tollon agi-kisaura on ohi. Etujalan nilkat ovat kesän aikana vääntyneet vielä pahempaan virheasentoon. En halua vammaista koiraa. Tollo saa hömpötellä , että sen mieli pysyy virkeänä.

PK- jälkeä olen treenannut säännöllisen epäsäännöllisesti. Jälki menee molempien koirien kanssa ihan hyvin, mutta varsinkin Caralle esineruutu on haaste. Nyt ollaan treenattu tuulihakua ja sen avulla koiralle  itsevarmuutta esineruutu-työskentelyyn. Tollolle tuulihakutreenit tekevät myös hyvää.

Tänään oli molempien otusten kanssa jälkeä ja esineruutua treenaamassa. Temppu on ammattimainen esineruudun tallaaja. Kolme esinettä piilotin pitkään ja kapeaan ruutuun. Esineruudussa Tollo sai aloittaa Caran katsoessa sivussa. Tollo oli pro, kun heti haki esineen takakulmasta. Caran kanssa tullihakuna toinen esine, ja kolmannen Cara haki itsenäisesti. Kai se tästä alkaa sujua.
Molmpien koirien jäljellä mustikanpoimijat asettivat oman haasteensa jäljelle. Tollon jäljellä ihan alussa pyöri useampi marjanpoimija. Hienosti pienellä avustuksella siitäkin haasteesta selvittiin. Eka keppi jäi marjaämpärin alle muut kepit nousivat . Taitava Tollo :)
Caran jälki oli jo pari tuntia vanha. Hyvin koira selvitti sinne asettamani haasteet. ensimmäinen kulma oli heti 15 m jälkeen. Kaiken kaikkiaan kulmia taisi olla jotain 5-7.  Toiseksi viimeinen keppi oli marjastajan selän takana, muttei se Caraa paljonkaan häirinnyt. Otus  katseli vain marjastajaa, että mitäs siinä seisot jälkeni vieressä.
Ennen olisin ahdistunut moisista häiriöistä, mutta nyt vain mielenkiinnolla katsoin, miten koirani haasteista selviävät. Hienosti selvisivät. On mulla vaan NIIn taitavat monitoimikoirat.