Videomateriaalia onnistunneesta agi-kisapäivästä Caran kanssa ei ole saatavilla. Sanallisesti on turha yrittää radoista kertoa, koska en juurikaan muista niistä mitään. Kolme rataa kiidettiin, ja radat sekoittuvat päässäni. Johtuuko hyvästä keskittymisestä ja hatarapäisyydestä, enpä tiedä.

Olin päättänyt, että keskityn jokaisen estevälin ohjaamiseen ja ohjaan koiran linjoja enkä esteitä. En mieti tulosta, vaan hyvää ohjaamista. Tälla kertaa se toimi. Ekalla radalla valssi inan myöhässä-> hartia väärään suuntaan ja Cara A-esteen ohi -> kielto. Muuten rata napakka ja hvyä suoritus. Toisella rata oli jostain toiselta planeetalta, minä vein ja Cara huusi, ei toisin päin. Lähettelin Caraa tekemmään yksin töitä ja pingoin seuraavaan paikkaan vastaanottamaan. Pysäytyskontakteilla  varustettuna tulos ja aika hyvä.

Kolmannella radalla kämmen aukeni väärässä kohtaa, ja Cara pinkoi putkeen, siitä hylly.Tämäkin rata oli muuten toimiva. ( Sonjan kanssa käsien käyttöä treenattiin perjantaina) Se oli yhden kämmenen päässä 0-tuloksesta.

Suurena apuna oli kepo, joka viilensi kiihkeää koiraa juoksuttamalla sitä upottavassa hangessa ennen radalle menoa. Polkupyörätreenien ansioista Caran kunto ei ole lopu kesken vaan se jaksaa aika paljon. Viretilaa täytyy  kuitenkin laskea ennen agi-radalle menoa, jotta mielentila olisi keskittyneempi.

Tollolla oli vapaa viikonloppu. Tollo oli perjantaina Tanjan taikakäsien hoivassa, ja taas on koiran jumit avattu. Pian voi taas paahtaa pitkin peltoja.

Koirille tulee viikon "lepoloma", kun pääsevät hoitoon kasvattajilleen. Me lähdemme kepon kanssa Saariselän hangille omenapuuta kiertämään.

Viime viikot ovat menneet kiihkeässä lopputyön kirjoittamisessa. Onneksi loppu häämöttää :) Mitä kaikkea sitä voikaan tehdä, kun opiskelu  ei enää haittaa harrastuksia. Treenata koirien kanssa ja nauttia elämästä, tietenkin.