Lauantaipäivä vietettiin Caran kanssa Rotikoiden alaosaston jälkikisoissa. Olin psyykannut itseni, että keskityn yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Päivä jakaantui neljään osa-alueeseen; koirien tarkastus, tottis, jälki ja esineruutu.

Tällä kertaa tarkastus meni Caran kannalta hyvin, koira ei ehtinyt huomata, kun siltä tarkastettiin siru. Juoksun tarkastuksesta Cara ei pitänyt, mutta sekin sujui ilman mutinoita. Hieno juttu, ensimmäinen osa-alue läpäisty ! 

Jäljen aloluokassa oli vain kaksi osallistujaa minä ja  herra rotikkansa kanssa, olimme siis pari. Tein Caralle normaalit valmistelut ennen kentälle menoa; kunnon leikki farkun lahkeella, rauhoittuminen ja sitten töihin. Kentälle mentiin tarkkaan määrätyltä paikalta, jossa piti odottaa tuomarin merkkiä. Minä olin Caran kanssa vasemmalla ja herra rotikkansa kanssa oikealla puolella. Odotellessamme herra kysyi, että täytyykö remmi ottaa tässä pois? Täytyy, vastasin. Merkin saatuamme lähdin Caran kanssa kävelemään kohti tuomaria, yhtäkkiä kuulen miehen komentavan koiraansa minun oikealta puolelta, ja samassa rotikka syöksyi Caran niskaan takaapäin -> Cara karkuun. Seuraavaksi rotikka on uhoamassa Caralle. Onneksi Cara oli alistuva ja väisti koiraa koko ajan. Herra kävi hakemassa koiransa, ja minä komensin Caran sivulle. Tuomari antoi herralle vielä yhden tilaisuuden. Kun herra päästi koirastaan irti, se oli taas Caran niskassa. Onneksi pidin Caran kaulapannasta kiinni, ja karjuin koiraa pois Caran luota. Olisin sinä hetkenä halunnut kuristaa sekä herran että koiran! Olin NIIN raivoissani. Nyt tuomari keskeytti koiran suorituksen ja käski koirakon pois kentältä. Antoi minulle minuutin aikaa kerätä itseni ja ennekaikkea kerätä koira, joka oli ihan ihmeissään. Kehuin Caraa ja leikitin sitä. Cara taisi palautua nopeammin kuin minä!  Onneksi Caran virittelysana on niin syvällä koiran päässä, että sen avulla sain taas Caran keskittymään tekemiseen! Itse tein kaikki mielikuvaharjoitukset, että sain itseni rauhoittumaan ja keskittymään omaan suoritukseen. Tuomari komensi herran koiransa kanssa paikallaoloon, koira kiinni ja herra seisoi vieressä. Muutaman kerran Cara vilkuili koiraa, että tuleeko se sieltä.  Onneksi tekeminen on Caran mielestä niin kivaa, että ääliö-rotikka unohtui töitä tehdessä.

Seuraaminen arvosana erinomainen,

jäävät  arvosana erinomainen ( Cara istui nopeasti :)

Noudoissa jäi inan kauas ja puresekeli kapulaa arvosana kuitenkin hyvä, muistaakseni

Eteenmenossa arvosana puuteellinen, Cara ei mennyt heti maahan, enkä tiennyt, että saa sanoa myös toisen käskyn.

Paikallaolo erinomainen.

Paras palaute oli tuomarin kommentti, että koiran tekinen osaaminen on korkealla tasolla ja ohjaaja ohjaa koiraa hyvin.

pisteitä 91.

Seuraavaksi oli vuorossa jälki. Jälkimaastot olivat huitsin nevadassa, matkaa maastoon oli noin 50 km. Metsästäjiä ja sienestäjiä näkyi ihan kiitettävästi matkalla jälkimaastoihin.

Nyt piti kaivaa mielikuvapurkista Soilen kanssa tehty jälkitreeni . Cara osaa, anna koiran tehdä töitä ja kehu oikeasta suorituksesta.

Koira lähti janalle vauhdikkaasti. Nappasi jäljen, lähti epäröiden sitä ajamaan. Tiesin sen olevan takajälki ja pian tuomari komensi takaisin janalle. Suunnan vaihto ja nyt Cara lähti määrätietoisesti jäljestämään. Ekan kepin löysin minä, ja kerroin Caralle, että näitä täältä nyt haetaan. Maasto oli kosteaa sammalpohjaista, jossa kasoi lyhyttä koivua. Muutaman kerran Cara haisteli selvästi peuran hajuja, mutta valitsi aina jäljen. Hieno koira!! Loput kepit Cara ilmaisi iloisesti, ottamalla suuhun. Pieni leikki kepillä, palkka ja rauhoittuminen. Viimeinen keppi uuden liivin taskuun ja  vapautuneesti Cara ohjasi takaisin tielle. Autolle ja keppien luovutukseen. Luovutuksessa "Missä v.....ssa viimeinen keppi on?" Sen oli pakko tippua maastoon, kun tulimme autolle. Aikaa oli, ja kiidimme takaisin jälkimetsään. Siellä kokeilin taas etutaskuani, mikä täällä on?  keppi!! Missä taskussa????  vetoketjutaskun päällä oli pieni ja syvä tasku, johon olin tunkenut viimeisen kepin. Ralliennätys tiellä, kun kaahasin takaisin luovutukseen. Onneksi aikaa oli ruhtinaallisesti. Opin: Älä käytä uusia välineitä ensimmäistä kertaa kisatilanteessa, harjoittele käyttöä harjoituksissa.

Janasta meni takajäljen takia jotain pisteitä, mutta en enää muista mitä. Tuomari sanoi, että koira eteni janalla varmasti ja epävarmuus takajäljellä näkyi. Arvosana jotain hyvä?? ei voi muistaa...

Takaisin kentälle esineruutuun. Odotellessamme vuoroamme herra kertoi, että hänen  4v. rotikkansa ei pidä muun rotuisista koirista, ja hän tiesi, ettei koira pysy hallinnassa kentällä!! Varovasti siihen totesin, että kentän tapahtuminen jälkeen minun täytyy tehdä töitä palauttaakseni koirani luottamus ja varmuus uudestaan. "Mutta, kun koirani ei pidä muun rotuisista koirista" Voi perse!!!

Lähdin tieheni valmistamaan Caraa esineruutuun; liivit koiralle,  oman esineen haku nurmikolta ja virittely. Kävellessämme esineruutuun kerroin Caralle, että siellä niitä esineitä on lisää.. Varman oloisesti koira lähti työskentelemään. Kerran tuli pois ruudusta, ja tarkisti laatikon, jossa oli tuomarin eväät! Seuraavalla lähetyksellä haki esineen pienen kumirenkaan ja toi sen minulle.JES!!! Tuomari sanoi, että koira tekee varmanoloisesti töitä, mutta hän olisi halunnut suoraviivaisempaa toimintaa ja varmempaa luovutusta. Jotain pisteitä meni, mutta arvosana taisi olla hyvä tai eriomainen. Ei voi muistaa..

Maastopisteet 194

Nyt vain odoteltiin kisan loppumista ja palkintojen jakoa! Cara teki kisojen parhaan tuloksen  ja sai lisäpalkinnoksi kisapaikan ensi vuoden kisoihin, ja hienon kiertopalkintopokaalin.

On mulla vaan hieno mamman muru!