Blogi on ollut viime aikoina kovin agi painotteinen. Onhan me tokoiltukin. Kotitreeninä tekniikkaa = hinkuttamista, ja kentällä ja Team 100:n ryhmätreeneissä mielentilatreenejä.

Kentällä olen käynyt viikottain treenaamassa eteenmenoja, vähintään neljä toistoa joka kerralla molemmille koirille. Tollolle ruokapalkka ja Caralle lelupalkka kentän päätyyn odottamaan. Viisaamilta opittuna eteenmeno suunta on aina eri. Otukset eivät opi ennakoimaan, että tuonne kolmen koivun luo on AINA eteenmeno. Ruokapalkka on rauhoittanut Tollon eteenmenokiihkoa, koira ei ole niin satasella saalismoodissa, vaan kykenee olemaan kuulolla. Ehkä se siitä.

Cara harjoittelee kentälläkin sikailu eli minulle haukkumista ja leikkimistä kanssani. Eteenmeno lelulle on vauhdikas, ja suora. En vielä ole kentällä harjoitellut maahanmenoja, lenkillä kyllä harjoiteltu kaukana minusta maahanmenoja. Onnistuvat kohtuullisesti.

Team 100:n ryhmätreeneissä Cara on harjoitellut sikailua. Tavoitteena, että korkea vire siirtyisi myös tottikseen ja loisi kestävyyttä koiran tekemiseen. Caralla on pohjat tehty rauhassa, eikä ainakaan nyt näy häröilyä, vaikka vire onkin korkea. Tollo harjoittelee tietenkin vireen säätelyä ja rauhallisena pysymistä. Viime perjantain treeneissä Tollo onnistui aika hyvin pitämään mölyt mahassaan, vaikka joutui odottamaan vuoroaan katselemalla Ninjan tekemistä ja  paikka oli uusi. Haasteita riittää, kun toisen kanssa pitää riekkua ja toisen kanssa olla viilipytty.

Tollon Pk-tavoitteet eivät ole niin huipulla kuin muilla Team 100:n jäsenillä. Minun ja Tollon tavoitteena on saada ehjä tottissuoritus. Sen takia ainakin aloitamme kautemme menemälä uudestaan avo-luokan jälkikisoihin. Saan rennosti tehdä kisan ja puuttua Tollon häröilyyn. Katsotaan sen jälkeen, mihin tähtäämme.  Caran kanssa mennään pk-kisoihin, kun se on valmis, toivottavasti tulevana syksynä.