Perjantai - iltana ATT:n epävirallisissa belgien kanssa. Cara osallistui mölliluokkaan. Tavoitteena testata, että mitä osataan ja missä mennään tammikuuta ajatellen. Tollon kanssa testasin omaa ohjaamistani.

Möllien rata ei ollut mikään haastava, vaikka tietenkin ohjatakin piti. Cara toimi hienosti; haki esteitä itsenäisesti kuitenkin reagoiden oikein ohjaukseeni. Koira hyppäsi eka kertaa 60 cm esteitä, ja osaksi sen takia takakierroissa rimat alas. Täytyy kai tulevaisuudessa hypyttää jo 60 cm esteitä. Cara on niin pieni vielä :) Nopeus oli luokan nopein! Ei hassummin mamman pikku murulta :)

Avoin rata oli haastava, koiraa piti oikeasti ohjata ja viedä. Yhteistyömme toimi Tollon kanssa hyvin. Koira luki ohjaustani, liikuin ja taisin ohjatakin oikea-aikaisesti. Viikonloppua ajatellen jäi hyvä mieli.

Lauantai aamuna / yöllä klo 7.00 nokka kohti Turenkia ja Tollon jälkikisoja. En ollut panikoinut kisoista muille kuin Ismolle, joka olikin saanut kuulla koko viikon tulevista kisoista. Ajoatkalla päätin, että  keskityn vain yhteen osa-alueeseen kerrallaan, yrittän hengitellä rauhallisesti ja ennen kaikkea yritän  pitää Tollon rauhallisena.

Ensin maastoon. Ennen janalle menoa rauhoitin itseni. Tollo lähti rakettina janalle, nappasi jäljen ja lähti määrätietoisesti etenemään. ( Kiitos Sirpa janakoulutuksesta ) Nopeasti nousi ensimmäinen keppi. Maasto muuttui aina vain kosteammaksi, ja kohta olimmekin "joen" reunalla, minkä Tollo ylitti määrätietoiseti. No, pakko seurata koiraa. Minä tappijalka yritin hypätä joen/ojan yli, ja jouduin keskelee ojaa. Onneksi pääsin kömpimään pois ja matka jatkui. Jälki ylitti kaiken kaikkiaan kolme kertaa leveän suo-ojan ja joka kerta minä kahlasin pohjan kautta. Tollo jäljesti määrätietoisesti ja nosti neljä keppiä. Jälki loppui tien reunaan, ja minä pohdin oikeaa suuntaa autolle. Lähdin tietenkin väärään suuntaan, mutta tajuttuani mokani soitin heti ja ilmoitin tilanteen. Juoksin takaisin, ja onneksi ajan puitteissa sain luovutettua kepit. Olin hiukan paineessa.

Seuraavaksi esineruutu. Tollo toimi kuin ennen vanhaa ; aika 1,40 ja kaksi esinettä. Saimme täydet pisteet esineruudusta.

Sitten kentälle odottelemaan tottiksen alkamista. Kentällä annoin Tollolle mahan täyteen ruokaa, juotin ja verryttelin koiran. Mua jännitti tuleva tottis niin että meinasin oksentaa. Tiesin, että onnistuminen toisi koulutustunnuksen, ja tiesin, että jos Tollo ei pysty pitämään pakkaa kasassa niin sitten se on taas siinä. Yritin psyykata itseni keskittymään liike kerrallaan, ja auttamaan koiraa parhaani mukaan. Ilmoittautumisessa meitä oli kolme, ja tuomari käski minun muuttaa paikkaa kolme kertaa, mikä nosti Tollon kierroksia. Pitkässä seuraamisessa se aloitti haukkumisen -> suutuin -> tiukka karjaisu -> Tollo keräsi itsensä ja jatkoi hyvää seuraamista.  Jäävissä Tollo  ei pystynyt jäämään istumaan vaan jäi seisomaan, ja eteen menossa Tollo ei edennyt riittävän reippaasti. Noudot sujuivat hyvin ; tasamaa noudossa mälväsi kapulaa muuten ei huomautettavaa. Tuloksena 75 pist. Puutteista huolimatta parasta oli, että pakka pysyi kasassa eikä koira aloittanut mitään hillumista. Lopputuloksena JK2 3.tuloksella. Olin niin onnellinen, että itku tuli kun sain kilpailukirjan. Tämän  tavoitteen eteen on tehty töitä ja painittu kaikenlaisten ongelmien kanssa. Onneksi en antanut periksi vaan sitkeästi jaksoin puurtaa Tollo-pojan kanssa.

Sunnuntaina oli Caralla ohjelmassa peltojälkitreenit. Tein suoran jäljen, jossa kuusi keppiä. Ipana ilmasi kaikki kuusi menemällä maahan!!! Miksi se pystyy siihen nurmella muttei metsässä! Lisäksi Cara aloitteli hakukoiran uraa. Riikka opetti Caraa haukkumaan. Lopulta Cara haukkui muutaman kerran tomerasti Riikalle ja sai lelunsa.

Iltapäivällä oli vuorossa Tollon agikisat. Eka rata oli hyppyrata. Tuloksena hylly. Lähdössä koira järjesti näytöksen; hyppi, haukkui, ei kuunnellut. Lopulta kun sain koira istumaan, niin se varasti. Oli hiuskarvan varassa, etten jättänyt leikkiä sikseen ja lähtenyt kotiin. Rata sujui sen mukaisesti. En päässyt samaan rytmiin, ja perselleen meni.

Toisen radan tulos 10, yksi ohjauskielto ja puomin ylösnousu. Ohjaukseni oli parempaa, ennakoin, liikuin ja pidin koiraa näpeissäni. Kolmannen radan tulos 5, keinun ylöstulo. Mielestäni Tollo otti sen, mutta tuomari oli eri mieltä. Ohjaus sujui taas hyvin, minä vein koiraa eikä koira minua. Lähdössä minulla oli apuna vesipullo, joka pitää Tollon hiljaisena = lähtökontrolli on parempi = rata sujuu rauhallisemmassa mielentilassa.

Tollon ollessa väsynyt se ei laiskistu vaan se riehuu, haukkuu, rähjää enemmän = väsynyt pikku poika. Kyllä minuakin väsytti, kun vihdoinkin päästiin kotiin. Matkalla tajusin, että Caran BH-koe on ihan pian, eikä koira osaa vielä mitään. No, täytyy ruveta treenaamaan.

Matka jatkuu!