Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Lomat lomailtu ja palattu suoraan töihin. Mökkilomamme Eckerön metsässä sujui hyvin. Koirat pinkoivat pitkin metsiä ja nauttivat olostaan. Samoin me nautimme ulkoilusta ja kauniista maisemista.

 

 

Jottei loma olisi mennyt ihan laiskotteluksi, kisasimme Tollon kanssa agikisoissa neljä starttia. Lauantaina oli kolme ja sunnuntaina yksi. Olen syksystä asti harjoitellut Tollon kanssa nopeita kontakteja ja itsenäistä työskentelyä minusta kaukana. No, ekalla radalla Tollo ensimmäisen kerran agiuransa aikana lähti tekemään omia esteitä, kun käsi ylhäällä ohjasin koiraa niitä suorittamaan. Toisella radalla tulos 5, joka oli minun ihan typerä kämmi. Yritin persjättöä ja koira tuli selkäni takaa väärälle puolelle ja suoritettavan esteen ohi. Kontaktit olivat nopeat ja hyvät ja Tollo uskalsi lähteä tekemään estettä, vaikka jo itse liikuin toiseen suuntaan. Kolmannelta radalta tulo 10. Okserilla käänsin liian jyrkästi ja rima tippui, ja outo putkikielto. Vaikka suoritukset eivät olleet priimoja, niissä oli paljon hyvää. Minä jään vieläkin helposti ihastelemaan itsenäisesti työskentelevää koiraani, enkä ymmärrä liikkua eteenpäin.

Sunnuntaina tuloksena hylly. Radalla oli pitsinnypläyskohta, johon en millään löytänyt järkevää suoritustapaa. Lopputuloksena minä kökin esteiden välissä takapuoli pystyssä. Vasta piirrettyäni radan kohdan, tajusin, miten se olisi kannattanut ohjastaa. Tulostasomme ei ollut mainio, eteenpäin kuitenkin olemme menneet ja harjoitukset jatkuvat.

Nyt kokeilin Tollon kanssa, että vuoroamme odottaessa tein sen kanssa koko ajan jotain. Seuraamista, perusasentoa, käännöksiä ja istu-maahan-seiso-kuvioita. Se ei ehtinyt kiihtyä liikaa ennen radalle menoa.

rata1

rata2

rata3

rata4

Cara treenasi matkustamista ja leirielämää. Hyvin otus jaksoi, vaikka kotimatkalla hytissä ei enää silmä meinannut pysyä auki kun niin väsytti jatkuva vahtiminen. Treenasin meluisassa hallissa tottista Caran kanssa. Se ei häiriöistä välitä, kun tehdään töitä. Nyt sivulletulo jo alkaa sujua ilman apuja ja takapuoli löytää paikkansa. Kyllä se siitä. Agissa Cara pitää hyppytaukoa. Se on eteenpäin kaahaaja, joka helposti rynnii matalienkin 30cm rimojen päälle. En hypytä sitä ennen kuvauksia, ja sitten opetan jääräpään hyppäämään oikein maksihyppyjä.