Keskiviikkona ensin metsäretkellä. Perjantaina oli vuorossa pyörälenkki, kevyttä ravia noin 6 km.
Sunnuntaina ensin oltiin ATT:n kisoissa tokoilemassa ja henkilöryhmää harjoittelemassa. Huomaa selvästi, että Tollon kärsivällisyys joutuu lujille, kun joutuu agikisoissa keskittymään tokoiluun. Sen mielestä niin väärin.
Pääsimme jopa kisahalliin sisälle seuraten, eikä kontakti pudonnut, aika hyvin meidän ääliöltä. On se vaan niin taitava!
Hallillta menimme Parmaharjun metsiin lenkille. Natta ja Tollo pääsivät purkamaan paineita. Koirat juoksivat pitkin peltoja entiseen malliin, tai lähes. Nattasta on tullut iso tyttö, ja se jahtaa nyt vuorostaan Tolloa, kun tämä pyrkii liian liki. Parasta tietenkin, että Tollo ei kipuillut vaan nautti elämästään. Illalla Topi oli kerran vingahtanut pyöriessään lattialla, mutta mitään muuta ei ole näkynyt. Koirasta on tullut niin kipuherkkä, että pienenstäkin aiheesta kiljutaan kivusta. Kynsiäkin leikatessa koira pelkää, että nyt varmasti sattuu.
Nyt on kulunut lähes 5 vikkoa kortisonin annosta, ja hyvältä näyttää. Treenailua alan varovasti lisätä. Jos kaikki menee hyvin, ehkä kuukauden kuluttua menemme agi-halliin treeniä aloittelemaan.
Tämän session aikana on oppinut kantapään kautta nauttimaan jokaisesta hetkestä, kun koira on kivuton. Vaikka lupasin, etten koskaan valita Tollon sähläystä, niin olen jo pari kertaa meinannut menettää hermoni koiran riekkuessa ympäriinsä. Kaikin puolin siis normaali arkeen palaillaan, ainakin nyt...