Viimeinen kipujakso oli 28.8-1.9. Siitä Topi selvisi kipulääkkeiden turvin. Lomailimme Punkaharjun maisemissa, missä Topi vaelteli kanssamme pitkin harjuja tyylikkäästi kaulaliina kaulassa. Olen selvästi huomannut, että lämpö helpottaa koiran oloa.
7.9. olimme kasvattajan leirillä, jossa yritimme tehdä tottista. Minä ja Topi olisimme halunnneet, mutta  Topi ilmoitti varmuuden vuoksi, että nyt voi satua, joten jätimme treenaamisen lähinnä teorian asteelle.
8.9 kävimme hoidossa, ja sen jälkeen Topi sai pistoksena pitkävaikutteista kortisonia. Saimme luvan aloittaa varovaisen pyöräilyn, jossa Topi on vain ravattava ensin noin 10-15 min ja voinnin mukaan aikaa pidentäen.Toisena lajina saamme harrastaa jälkeä. JES ! Lisäksi jatkamme venytysharjoituksia päivättäin. Yöksi Topille laitetaan yöpuku, joka pitää lihakset lämpiminä. Väsäsin huovutetusta villasta loimen, jota koira pitää mukisematta koko yön.
Hoidolla ja kortisonilla on ollut hyvä vaste. Koira voi nyt hyvin, ei ole kipeä, lihasjumit ovat helpottaneet, koira on "rennompi". Tämä aika on ollut sekä Topille että minulle tiukkaa aikaa. Me molemmat haluaisimme touhuta kaikenlaista yhdessä, mutta, kun ei voi tai uskalla. Makupalatokoilu ei oikein ole meidän kummankaan juttu. Siihen on viimeaikoina ollut pakko tyytyä. Pakotan itseni olemaan positiivinen, ja ajattelemaan, että kyllä me vielä joskus päästään kisakentille näyttämään taitomme. Sitä odotellessa...