Caran ja poikien touhut

Blogi muuttaa

2013-02-05T18:19:00+02:00

Olen kyllästynyt tämän blogin toimimattomuuteen, ja blogi muuttaa uuteen osoitteeseen.

See you soon ...

http://carajapojat.blogspot.fi/

Leikki jatkukoon 2013

2013-01-01T15:40:01+02:00

Piti ihan tarkistaa, että mitä tavoitteita oli asettanut vuodelle 2012. Terveyttä ja Caralle tokon avo-luokan suoritus.
Molempien harrastusbelgien terveys on ollut horjuvaa. Laskin, että vuonna 2012 Cara on ollut treenitauolla vammojen tai sairauden takia yhteensä 20 viikkoa. Lisätään siihen työvuorojeni asettamat haasteen, niin siihen nähden on saavutettu paljon.
Kesällä käytiin tekemässä Tokon Avo-luokka 1-tuloksella, Agissa kaksi sertiä kasassa ja tulosprosenntti on parantunut ja herkkuna pohjalla JK2 saatiin tehtyä.
Erilaisten taukojen takia yhtenäistä treenijaksoa ei missään lajissa saatu vaan kaikkia lähinnä räävittiin ja yritettiin mennä siitä mistä aita on matalin. Vasta lähempänä vuoden loppua on saatu yhtenäisiä treenejä.

Omaksi ihmeekseni olen alkanut treenata Caran kanssa tokon voittaja-luokan liikkeitä. Etenemme hitaasti, mutta varmasti. Lajissa on niin paljon liikkuvia osia, että haluan edetä ilman suurempaa hötkyilyä. Leikki ja temppuasenteella voimme päästä sellaiselle osaamisen tasolle, että voi-luokka saattaa olla kisakunnossa kesällä 2013.

Tollo on myös sairastellut lähes koko vuoden. Vanha kaulavamma ja etujalkojen nilkkojen löysyy on aiheuttanut kipuja Tollolle. Oikeanlaista lääkitystä ei ole meinannut löytyä. Kipujen seurauksena Tollo on ollut ärtyisä, ja rähähtänyt omille koirille ja vieraille.
Tässä on koko loppuvuosi pähkitty, mitä pitäisi tehdä. Tiedän itse, mitä pitäisi tehdä, mutta kun... Tollo on kasvanut minuun kiinni ja elää ja hengittää minun kanssani samaan tahtiin.

Temppu on myös saavuttanut tavoitteensa: kainaloinen ja aina iloinen pikkumies.

Vuodelle 2013 ykköstavoitteena on ohjaajan ja koirien terveys.
Caran kanssa talvikaudella ykköslaji on agi, jossa tavoitteena on edelleen tulosprosentin kasvattaminen. Kesäkaudella JK3- tuloksen saavuttaminen olisi sairaan siistiä. Haasteena tulee ehkä olemaan keppi- ilmaisu.
Jos toko-leikkimme edistyy, voi-luokka korkataan kesän aikana.

Siinäpä riittävästi haastetta vuodelle 2013

Me leikitään tokoa

2012-11-05T10:36:01+02:00

Torstaina pitkästä aikaa agi-treeneissä. Kouluttaja oli rakentanut haastavan radan, jossa koiraa olisi pitänyt ohjata tarkasti ja pitää nenästä kiinni lähes koko radan ajan. No, otetaan koira, ja laitetaan se istumaan riman taakse. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Cara nosti vireen kaakkoon, huusi ja rynni räkä poskella. Ohjauksiin mukaan tulo ei onnistunut, jarrutuksesta ei välittänyt tuon taivaallista. Lisäksi oma reisivamma vaikeutti omaa liikkumista. Aikansa kouluttaja katsoi touhuamme, ja lopulta ystävällisesti kehoitti menemään viereiselle kentälle treenaamaan jarrutuksia. Siellä otin toistoja, ja lopulta Cara alkoi kuunnella ja tulla mukaan ohjauksiin.

Treenien jälkeen oma reisi oli niin kipeä, että täytyi perua viikonlopun kisat. Hullu koira ja vammainen ohjaaja ei ole hyvä yhdiselmä. Tehokkaalla hoidolla reiteni alkaa nyt vaikuttaa normaalilta.

Perjantaina oli vuorossa toko-treenit Tuijan hallissa. Aloitimme ensin ruudulla. Ruudussa alusta, jonka Cara on oppinut jo hyvin merkkaamaan. Pari kertaa alustalle sitten alusta pois ja lähetys ruutuun. Car tuli epävarmaksi, ja jäi kyttäämään ruudun ulkopuolelle. Opetus: alan tehdä ruutua välillä alustalla ja välillä ilman.

Seuraavaksi olivat vuorossa iki-ihanat kaukot. Kotitreenillä ollaan päästy irti käsipalkasta, mutta vielä minun täytyy olla todella lähellä, jotta jalkakriteerit täyttyvät. Treenikavereilta sain taas neuvoja, miten jatkaa eteenpäin.
Opetus: käsimerkin tueksi vartalon etunoja- apu, jotta saan vähitellen kasvatettua välimatkaa.
Tätä on treenattu nyt kotipihalla, ja nyt pääsen jo metrin päään koirasta. Uskon siihen, että tämänkin asian perusteiden loputon treenaminen helpottaa lopputulosta.
Paikallaolo ilme on Caralla parantunut. Nyt se oli rauhallisen tarkkaavainen, oli vaihtanut toisen etutassun asentoa, mutta muuten pysyi rauhassa. Hyvä juttu.
Häiriötreeneissä treenattiin metallinoutoa, joka ei ole ollut Caralle ongelma ja takapään käyttöä.
Hyvässä porukassa treenaaminen tekee tokostakin ihan kivan jutun. Kokeneemmilta saa neuvoja ja kannustusta, miten jatkaa eteenpäin.
Enpä olisi uskonut treenavani joskus tokoa näinkin aktiivisesti. Kun tavoitteena on leikin avulla temppujen opettaminen koiralle, ei ala pipoa kummallakaan kiristää. Opittuamme tarpeellisen määrän temppuja, menemme voittajaluokan temppukokeeseen.

Päivitystä

2012-10-29T11:14:01+02:00

Sisäruokintakauden alettua ehtii taas päivitellä blogia.
Cara loukkasi tassunsa lasinpalaan, ja taas saikulla yhteensä 4 viikkoa. Nyt tassu kunnossa, ja olemme voineet aloittaa treenaamisen. Toivottavasti nyt tulisi ehjä ja terve kausi.

Ollaan treenattu Caran kanssa peltojälkeä , tavoitteena parantaa tarkkuutta ja mielentilaa jäljellä. Tehty pellolla pitkiä tylsiä suoria ja tiukkaa käännöstä ja piikkejä. Jäljellä oleva ruoka on rauhoittanut mielentilaa jäljellä. Keppi-ilmaisu on edelleen se heikoin lenkki. Jos jäljellä on purkki, se ilmaistaan hyvin ja mennään jopa maahan ilman lisäapuja, mutta keppi ilmaistaan, jos viitsitään eikä ainakaan maahan mennä.Huoh. Pakotteen antaminen ei oikein näytä toimivan. Cara menee epävarmaksi, ja varovaiseksi ilmaistessaan kepit. En tiedä, mikä olisi oikea tapa jatkaa. Apua / neuvoja otetaan vastaan.

Syksyn aikana ollaan leikitty myös tokoa. Onneksi Team 100 on pitänyt huolen siitä, ettei homma mene ihan pelleilyksi. Nyt tehotreenauksen alla on kaukot. Olohuoneessa ne jo sujuvat, mutta eilinen testaus hallissa todisti, että treenattava vielä riittää. Kaukoissa on niin paljon liikkuvia osia, että kaikkien kriteerien täyttyminen on haastava kokonaisuus. Tavoitteena on joskus päästä sille osaamisen tasolle, että voisi mennä kisoihinkin testaamaan osaamistaan.

Agi-rintamalla on ollut hiljaiseloa tassuvamman takia. Kouluttaja asiat hyvällä mallilla; ryhmäkouluttajana on kokenut konkari, joka tietää belgin ohjaamisesta paljon. Valmennuskouluttajan jatkaa Sonja ja Noora. Kisaamaan taas päästään, kun tassu on kunnossa. Itsekseni eilen hallilla treenasin kontakteja ja kertasin eri käännökset ja muuta pientä.

Tollo on aika huonossa kunnossa. Vanha niskavamma on alkanut oireilla ja etujalat ovat kipeät. Hyvin sujuisi, jos Tollo pystyisi elämään remmikoirana. Tollon pää kuitenkin vaatii vapaana kaahamista ja aktiivista liikuttamista. Kipulääkkeitä annan 2 viikon kuureina, koska sen Tollon maha kestää. Tähän asti Tollo ei ole rähissyt Caralle tai Tempolle, mutta lauantaina sisällä kaikki pyörivät keittiössä ja Tollo suuttui ensin Tempolle. Tempo on niin tyhmä, että ei väistä. Vaikka potkasin sitä syrjään, niin Tempo hyökkäsi uudestaan Tollon niskaan. Onneksi minulla oli hyvä ote Tollosta, koska seuraavaksi Tollo oli valmis hyökkäämään Caran kimppuun. Pojat jäähylle; Tempo yläkertaan ja Tollo eteiseen. Voi, rähmä! Cara oli ihmeissään, että mitä nyt tapahtui. Nyt on taas menty ilman rähinöitä, mutta ... mennään päivä kerrallaan. Tollo on kaikessa sähläämisestään huolimatta niin mamman muru, että en haluakaan vielä tehdä mitään lopullisia päätöksiä.

Jäljestyksen ihmeellinen maailma

2012-10-07T20:25:01+03:00

Jotenkin kesällä löysin netistä ilmoituksen rajavartiolaitoksen kouluttajien järjestämästä jälkileiristä, ja onneksi tajusin ilmottautua sinne.
Leiri oli hyvä. Kouluttajat osaavia ja leiri järjestelyt sujuivat hyvin. Sain ohjausta ja oppia, miten edetä "mamman pikku murun" kanssa.
No, leirillä tuli ensinnäkin ilmi, että jäljestyksen ollessa Caralle helppoa koira alkaa hutiloida ja oikoa jäljellä. -> kepit jää ilmaisematta ja tulee harhoja.
Toiseksi tuli esille, että Cara kohdatessa jäljellä haasteen, se ei tarkenna työskentelyään vaan nostaa virettä ja häntä tötteröllä ja apinan raivolla yrittää ratkaista tilanteen. -> huolimattomuus ja kepit jää ilmaisematta.
Ohjeeksi sain tehdä Caralle pitkiä tylsiä peltojälkisuoria, joissa satunnaisesti ruokaa. Koiran on jäljestettävä matalassa vireessa ja tarkasti. Toisaalta tehdä Caralle haastavia harjoituksia, ja katsottava, miten se ratkaiseen haasteen.

Caran tassuvamma estää vielä metsäjälkitreenit, mutta ruoholle tehdyt jäljet se pystyy ajamaan rukkanen jalassa.

Tänään tein nurmelle jäljen, jossa oli piitkä tylsä suora ja haasteita. Jälki sai vanheta kolme tuntia. Haasteena oli puun kierto ja yksi piikki. Jälkeä tehdessäni tein täyden kierroksen puun ympäri ja jatkoin siitä jälkeä suoraan eteenpäin. Ruokaa oli satunnaisesti alussa ja lopussa enemmän ja kesivaiheilla vähemmän. Puun kierto oli Caralle haasteellista ja häntä alkoi nousta ja vauhti kiihtyä. Nopea nyppäys liinasta ja koira laski virettä ja tarkensi jäljestystä. Nyt homma onnistui, mutta seuraavan kepin yli meinasi kaahata. Taas palautus, onneksi Cara meni maahan ja sain palkattua koiraa. Suoran Cara jäljesti hyvin, samoin nurmella oleva piikki. Huomasi, että otti voimille jäljestää tarkasti.
Johtopäätös; näitä lisää sekä pellolle että metsään. Periaatteena, ettei mikään maastopohja ole mahdoton jäljen tekemiselle eikä mikään kuvio ole mahdoton jäljelle. Se hyvä puoli tässä on, että se tuo itsellekin lisää mielenkiintoa ja vaihtelua jäljelle.
Tollo sai myös tehdä lyhyen ruokajälki pätkän. Tollomaisella riemulla ja motivaatiolla se teki töitä. Jäljen jälkeen otus oli niin onnellinen, että pyöri maassa ja tuuppasi minutkin nurin nurmelle. Onnellinen koira :)

Yhteenvetoa

2012-08-12T14:10:01+03:00

Ulkoruokintakaudella ei paljon ehdi sisällä istua ja blogia päivittää. Nyt kai on paikallaan jonkinlainen yhteenveto kesän touhuista.
Touhuttu ollaan kaikenlaista.

Alkukesä meni Caran toipuessa kohdunpoistosta ja sen jälkimainigeista. Heinäkuussa käytiin TOKO-kisoissa avoimessa luokassa hakemassa ykköstulos. Nyt on sekin kansalaisvelvollisuus suoritettu. Tästä eteenpäin mennään fiilispohjalla ja nautiskellen. Sen verran asia alkoi kiinnostaa, että Lauran ohjauksessa olen harjoitellut voittajan liikkeiden opetusta koiralle.
Muutamassa agi-kisassa on käyty, ja tulostaso on ollut ihan jees huomioiden pitkä sairasloma. Parasta kuitenkin on, että pääsimme Jampan agi-ryhmään. Jo muutaman kerran jälkeen olen saanut paljon ajateltavaa ja ennenkaikkea treenattavaa.
Tollon agi-kisaura on ohi. Etujalan nilkat ovat kesän aikana vääntyneet vielä pahempaan virheasentoon. En halua vammaista koiraa. Tollo saa hömpötellä , että sen mieli pysyy virkeänä.

PK- jälkeä olen treenannut säännöllisen epäsäännöllisesti. Jälki menee molempien koirien kanssa ihan hyvin, mutta varsinkin Caralle esineruutu on haaste. Nyt ollaan treenattu tuulihakua ja sen avulla koiralle itsevarmuutta esineruutu-työskentelyyn. Tollolle tuulihakutreenit tekevät myös hyvää.

Tänään oli molempien otusten kanssa jälkeä ja esineruutua treenaamassa. Temppu on ammattimainen esineruudun tallaaja. Kolme esinettä piilotin pitkään ja kapeaan ruutuun. Esineruudussa Tollo sai aloittaa Caran katsoessa sivussa. Tollo oli pro, kun heti haki esineen takakulmasta. Caran kanssa tullihakuna toinen esine, ja kolmannen Cara haki itsenäisesti. Kai se tästä alkaa sujua.
Molmpien koirien jäljellä mustikanpoimijat asettivat oman haasteensa jäljelle. Tollon jäljellä ihan alussa pyöri useampi marjanpoimija. Hienosti pienellä avustuksella siitäkin haasteesta selvittiin. Eka keppi jäi marjaämpärin alle muut kepit nousivat . Taitava Tollo :)
Caran jälki oli jo pari tuntia vanha. Hyvin koira selvitti sinne asettamani haasteet. ensimmäinen kulma oli heti 15 m jälkeen. Kaiken kaikkiaan kulmia taisi olla jotain 5-7. Toiseksi viimeinen keppi oli marjastajan selän takana, muttei se Caraa paljonkaan häirinnyt. Otus katseli vain marjastajaa, että mitäs siinä seisot jälkeni vieressä.
Ennen olisin ahdistunut moisista häiriöistä, mutta nyt vain mielenkiinnolla katsoin, miten koirani haasteista selviävät. Hienosti selvisivät. On mulla vaan NIIn taitavat monitoimikoirat.

Operaatio jälkikepit

2012-05-29T12:08:01+03:00

Hups, ompa pitkä aika viime päivityksestä. On kai ollut niin kiirettä, ettei ole ehtinyt.

Koko alkukevään olen tuskaillut Caran keppi- ilmaisun puuttumisen kanssa. Jälki sujuu hienosti, mutta kepit jäivät kaikki maastoon. Kysyin neuvoa jälkiasiantuntijoilta Sirpalta ja Niinalta. Sirpa neuvoi ottamaan kepit pois jäljeltä ja aloittamaan niiden naksuttelun. ensin tein itse nurmikolle ruutuja ja kepit sinne. Aina Caran edes katsoessaan keppiin päin, naksautus ja palkka. Seuraavaksi kaverit saivat tehdä ruutuja nurmelle ja kepit sinne. Aika pian Carakin oivalsi, että saa ruokaa edes yrittäesään ottaa keppiä suuhun. Saatiin yksi keppi jäljen päähän. Näin edeten sunnuntaina Cara ilmaisi jäljellä kepit ottamalla ne suuhun. JES työvoitto! Keppi- ilmaisua pitää vielä vahvistaa, toivoisin Caran ottavan kepit varmemmin suuhun, eikä vain ottavan suuhun ja sylkevän ne nopeasti pois. Nurmitreenejä siis jatketaan. Kiitos asiantuntijoille neuvoista.

Lisähaastetta jäljelle on saatu tekemällä koirille jäljet yleisiin puistoihin, joissa viipeltää muita koiria, lapsia ja aikuisia. Yllättävän hyvin molemmat alkuhämmennyksen jälkeen selvittävät jäljet. Asfaltilla varsinkin Tollolla tulee uskon puute, ihanko oikeasti , oletko ihan varma? Hetken emmittyään Tollokin uskaltaa jäljestää asfaltilla ja on onnesta soikeana löytäessään kepin tai tavaran. Liian helposti sitä tekee helppoja jälkiä koirille, jotka jo osaavat jäljetää. Haastetta kehiin asteittain. Seuraavaksi voisi kokeilla yön yli nukkunutta jälkeä, miten koirat siitä selviävät.

Agilityrintamalla on mennyt ihan kivasti Caralla ATT:n kisoista 3.sija 0-tuloksella ja Takun kisoista 3.sija 0-tuloksella hyppyradalta ja Tollo samoista kisoista 0-tulos ja sij.5.

Cara on nyt sairaslomalla. Sillä todettiin lievä kohtutuhdus, johon sai antibiottikuurin. Ensimmäinen oire oli, että otus alkoi tiputella rimoja, joka ei kuulu sen tyyliin. sitten tuli jotain mömmöä peräpäästä. Nyt otetaan vähän aikaa rauhassa ja sitten taas jatketaan.

Viimeaikojen touhut

2012-04-23T15:41:01+03:00

Touhuttu ollaan, vaikka blogin päivittäminen jäänyt vähemmälle.

Porissa kävin otusten kanssa agi-kisoissa. Tollo starttasi kaksi ja Cara kolme.

Uusi pohja aiheutti Tollolle riman tippumisia, mutta muuten ihan siisti rata. Tuloksena 15. Ekan kerran samalla radalla Cara oli nopeampi kuin Tollo. Toisella radalla Tollolle hylly. Otus lähti kepeiltä kesken pois, kun takaaleikkasin keppeien edessä. En tajunnut vahvistaa asiaa lämppäriesteillä.

Kahden eri tavalla ohjattavan koiran ohjaaminen on aika haasteellista. Väkisinkin toinen kärsii. Ehkä olen jättänyt Tollolta priima suoritusten vaatimisen vähemmälle ja keskittynyt Caran ohjaamiseen. No, näillä nyt mennään ja Tollo on onnellinen, kun sen kanssa hömpätään. Tollon eturanteet eivät ole maailman parhaimmat / suorimmat. Niin onkin ihan hyvä, että sen kanssa otetaan rauhallisemmin. Saapa otus olla terveenä pitempää.

Caran kanssa saatiin hieno 0-voitto :) ja yksi 5 ja yksi hylly. 0-voitto rata oli yksinkertaisesti hyvin ohjattu. Taas olin niin hyvin keskittynyt, etten tiennyt tulosta radalta poistullessani enkä vieläkään muista minkälainen rata oli. Jo toisen kerran pääsin tähän moodiin, hieno homma. Toiselta radalta tulo 5. Harmittava vilkaisu seuraavaan esteeseen sai Caran kieltämään esteen suorituksen. Muuten taas hyvin ohjattu suoritus.

Porin reissun jälkeen Caralla alkoi juoksu.

Eilen ensimmäinen peltojälkitreeni molempien otusten kanssa. Caralla vähän ruokaa jäljellä ja joka toisella kepillä purkki. Tollolla muutama nappula ja kepit normisti. Cara jäljesti tarkasti, yksi keppi jäi pellolle. Seuraavalla kerralla ruoka pois jäljeltä ja kepeistä tulee ruokapalkka. Tollo oli TODELLA täpinöissään päästessään jäljelle. Jälesti hyvin, mutta kolme keppiä jäi pellolle. Tollolle seuraavalla kerralla ruokaa PALJON jäljelle menoa rauhoittamaan. Lopuksi esineruututreenit. Caran täytyy harjoitella tavaroiden tuomista minulle. Se ei mielellään tuo tavaroita minulle. Täytyy kehitellä leikki tästäkin asiasta.

Jos ehtisi tehdä yhdet janatreenit ennen viikonlopun leiriä, niin kehtaisi lähteä leirille.

Sairaan siistiä

2012-03-12T00:21:01+02:00

Videomateriaalia onnistunneesta agi-kisapäivästä Caran kanssa ei ole saatavilla. Sanallisesti on turha yrittää radoista kertoa, koska en juurikaan muista niistä mitään. Kolme rataa kiidettiin, ja radat sekoittuvat päässäni. Johtuuko hyvästä keskittymisestä ja hatarapäisyydestä, enpä tiedä.

Olin päättänyt, että keskityn jokaisen estevälin ohjaamiseen ja ohjaan koiran linjoja enkä esteitä. En mieti tulosta, vaan hyvää ohjaamista. Tälla kertaa se toimi. Ekalla radalla valssi inan myöhässä-> hartia väärään suuntaan ja Cara A-esteen ohi -> kielto. Muuten rata napakka ja hvyä suoritus. Toisella rata oli jostain toiselta planeetalta, minä vein ja Cara huusi, ei toisin päin. Lähettelin Caraa tekemmään yksin töitä ja pingoin seuraavaan paikkaan vastaanottamaan. Pysäytyskontakteilla varustettuna tulos ja aika hyvä.

Kolmannella radalla kämmen aukeni väärässä kohtaa, ja Cara pinkoi putkeen, siitä hylly.Tämäkin rata oli muuten toimiva. ( Sonjan kanssa käsien käyttöä treenattiin perjantaina) Se oli yhden kämmenen päässä 0-tuloksesta.

Suurena apuna oli kepo, joka viilensi kiihkeää koiraa juoksuttamalla sitä upottavassa hangessa ennen radalle menoa. Polkupyörätreenien ansioista Caran kunto ei ole lopu kesken vaan se jaksaa aika paljon. Viretilaa täytyy kuitenkin laskea ennen agi-radalle menoa, jotta mielentila olisi keskittyneempi.

Tollolla oli vapaa viikonloppu. Tollo oli perjantaina Tanjan taikakäsien hoivassa, ja taas on koiran jumit avattu. Pian voi taas paahtaa pitkin peltoja.

Koirille tulee viikon "lepoloma", kun pääsevät hoitoon kasvattajilleen. Me lähdemme kepon kanssa Saariselän hangille omenapuuta kiertämään.

Viime viikot ovat menneet kiihkeässä lopputyön kirjoittamisessa. Onneksi loppu häämöttää :) Mitä kaikkea sitä voikaan tehdä, kun opiskelu ei enää haittaa harrastuksia. Treenata koirien kanssa ja nauttia elämästä, tietenkin.

Täältä tullaan :)

2012-02-10T22:58:01+02:00

Miksei kukaan päivitä tätä blogia.

Vähitellen raskaan syksyn ja loppuvuoden jälkeen palattu takaisin harrastusten pariin. Yllätyksekseni Tollo valittiin ATT:n valmennusryhmään. Pitää kai aloittaa treenaaminen ja kisaaminen... Viime kaudella 6/2011-12/2011 ruhtinaalliset seitsämän starttia. No, ei Caralla paljon enempää ollut, ehkä noin 15 starttia. Ehtiihän sitä, Cara on niin nuori vielä ja pieni mamman muru. Kaikesta huolimatta Cara tuli toiseksi ATT:n vuoden tulokas kisassa.

Nyt ollaan nautittu talvesta, ja harrastettu talviurheilulajeja; hiihtoa, pyöräilyä ja metsässä riehumista. Jostain kumman syystä koirat vähän laihassa kunnossa; näyttävät enempi vinttikoirilta kuin belgeiltä. Ruokaa on lisätty ja rasvan syöttäminen taas aloitettu. Vauhti ei kuitenkaan ole yhdeltäkään otukselta hiipunut, ehkä kuitenkin ovat ihan hyvässä kunnossa.

Caran kanssa taas aloitettiin Nooran kurssilla käyminen. Noora sitkeästi kauppasi ryhmäpaikkaa meille; olemme joko niin epätoivoinen pari tai niin lupaava pari, että tarvitsemme pätevää ohjausta. Ajattelen positiivisesti, ja saimme paikan, koska olemme lupaava pari.

Yhdet agikisat on molempien otusten kanssa käyty. Tauon jälkeen kisan aloittaminen on aina yhtä ahdistava kokemus. Lisäksi kisaaminen kahden eritavoin reagoivan koiran kanssa tuo oman haasteensa. Tollo vilkaisee ainakin kerran esteen välillä ja kysyy, että tännekö. Harvoin tekee omaa ratkaisua ja haluaa olla lähelläni. Cara ei paljon vilkuile, katsoo hartioistani suunnan ja katoaa horisonttiin. Lähellä oleminen ja lähelle tuleminen ei oikein Caralta suju. Sitä saa mitä tilaa. Caraa on alusta asti koulutettu agissa itsenäiseen estesuoritukseen ja eteneväksi koiraksi, ja sitä se todellakin on.

Välillä piipahtaa mielessä tottiksen treenaaminen, mutta ei ihan vielä. Hömpötellään vielä vähän aikaa, ja sitten aloitellaan ensi PK-kauteen valmistautuminen.